Metsien hiilinielut ja hiilivarastot
Salli evästeet katsoaksesi videon. Evästeasetukset
Metsän hiilivirrat ovat seurausta kasvien ja muiden eliöiden elintoiminnoista. Kasvit sitovat hiiltä yhteyttämällä, vapauttavat sitä hengityksessä ja tuottavat kariketta, jossa hiili siirtyy ensin maahan ja sitten mikrobien hajotustoiminnan aiheuttaman hengityksen mukana takaisin ilmakehään.
Hiilivirrat muuttuvat jatkuvasti, kun metsä kasvaa ja kehittyy tai sitä käsitellään esimerkiksi harvennuksin. Pitkällä aikavälillä myös ilmaston lämpeneminen vaikuttaa hiilivirtoihin. Toisaalta myös metsän kasvu on hiilivirtojen seurausta: kun puut yhteyttävät, ne saavat raaka-ainetta kasvuunsa. Yhteytetty hiili jakautuu puun eri osien, kuten lehvästön, juurten ja runkopuun kasvuksi.
Helsingin yliopiston kehittämä PREBAS-malli kuvaa ja ennustaa metsän hiilivirtojen dynamiikkaa ja puuston kasvua erityisesti Suomessa mutta myös yleisemmin boreaalisessa metsässä.
Hakkuut, puunkorjuu ja lahoaminen pienentävät hiilivarastoa
Hiilinielu poistaa hiilidioksidia tai muita kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Lähde on nielun vastakohta, eli se tuottaa kasvihuonekaasuja ilmakehään. Metsät toimivat hiilinieluina, mikäli metsiin sitoutuu enemmän hiiltä kuin niistä vapautuu. Tällöin metsien hiilivarasto kasvaa.
Hakkuut ja puunkorjuu sekä puuston lahoaminen ovat metsien hiilivarastoa pienentäviä tekijöitä. Hiilitase on alueen kasvihuonekaasujen lähteiden ja nielujen summa. Metsissä tapahtuu aina kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia, minkä seurauksena metsät ovat joko hiilen nettonieluja tai nettolähteitä.
Metsien käyttö ja ilmastonmuutos vaikuttavat hiilitaseeseen
Sykessä on arvioitu erilaisten metsien käyttöä ja ilmastonmuutosta kuvaavien skenaarioiden vaikutuksia Suomen metsien hiilitaseeseen. Mallinnustulosten mukaan kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä edellyttäisi nykyistä pienempiä hakkuita.
Skenaariolaskelmat osoittavat, että metsien hakkuuvoimakkuus vaikuttaa hiilitaseeseen selvästi enemmän kuin ilmastonmuutos. Suomen metsien hiilivarastoja olisi mahdollista kasvattaa merkittävästi hakkuita kohtuullistamalla.
Malliennusteiden mukaan ilmastonmuutos voimistaa metsien kasvua tulevaisuudessa, mutta näihin ennusteisiin liittyy paljon määrällistä ja alueellista epävarmuutta. Tarkastellun aikajakson (2017–2050) loppupuolella suurin epävarmuus liittyi tuleviin hakkuumääriin ja erityisesti maan pohjoisosassa myös ilmastonmuutoksen voimakkuuteen. Epävarmuuden huomioon ottaminen päätöksenteossa johtaa todennäköisemmin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
