Alueiden maankäytön kasvihuonekaasutaseet ja hiilitase

Suomi on luvannut olla hiilineutraali vuonna 2035. Alueellinen ilmastotyö luo pohjan paikallisille toimille, joita tarvitaan, kun pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja rajoittamaan sen vaikutuksia. 

Suomen ympäristökeskus Syke on tuottanut tietoa eri maankäyttömuotojen kasvihuonekaasujen (KHK) päästöistä Manner-Suomen 18 maakunnassa. KHK-päästöt määritettiin viidelle maankäyttöluokalle:

Lisäksi Syke arvioi hiilen sidonnan metsiin kivennäismailla ja ojittamattomilla turvemailla. Metsän kasvun ja hiilitaseen laskentaan käytettiin PREBAS-mallia. Lisäksi käytettiin pinta-alaperusteisia päästökertoimia ojittamattomien soiden, turvetuotantoalueiden, sisävesien ja peltojen maaperän päästöjen määrittämiseen. Maatalouden ja rakennettujen alueiden päästöt laskettiin FRES- ja ALas-malleilla.

Suomen kasvihuonekaasutase

Suomen bruttopäästöt olivat yhteensä 147,2 ± 6,8 Mt CO2e. Tämä luku kuvaa jakson 2017–2025 tilannetta. Sähköntuotannon, teollisuuden, liikenteen sekä muiden rakennettujen alueiden vuosittaiset päästöt olivat 45,7 ± 2,0 Mt CO2e. Metsien hakkuut (59,8 ± 2,0 Mt CO2e) aiheuttivat maankäyttösektorin (LULUCF) suurimmat vuosittaiset päästöt. Maatalousalueilla kotieläintuotanto, peltoviljely ja viljeltyjen turvemaiden vuosittaiset päästöt tuottivat yhteensä 12,2 ± 3,5 Mt CO2e. 

Lisäksi otettiin huomioon jokien ja järvien aiheuttamat päästöt, yhteensä 13,4 ± 1,9 Mt CO 2e vuodessa. Ojittamattomien soiden sekä turvetuotantoalueiden vuosittaiset päästöt olivat yhteensä 14,7 ± 1,8 Mt CO2e. Vuosittainen hiilensidonta ilmakehästä oli 93,2 ± 13,7 Mt CO2e, tästä suurin osuus kangasmaiden sitoma 79,9 ± 12,2 Mt CO2e. 

Kangasmaiden, ojitettujen metsämaiden sekä ojittamattomien soiden hiilensidonta korvasi yhteensä 63 % kaikista päästöistä. Nettopäästöiksi saatiin 53,9 ± 15,3 Mt CO2e vuodessa. Manner-Suomen maakuntien väestöä kohti laskettuna tämä vastaa 9,8 kt CO2e vuosittaista päästöä per henkilö. 

Maankäyttöluokkien päästöintensiteetit Suomessa

Maankäyttöluokan pinta-alaa kohti laskettuna rakennettujen alueiden vuosittaiset päästöt olivat koko maan korkeimmat (5,7 kt CO2e km^-2), sen jälkeen tulivat maatalousalueiden (0,6 kt CO2e km^-2), vesistöjen (0,4 kt CO2e km^-2) ja suoalueiden (0,3 kt CO2e km^-2) pinta-alakohtaiset päästöt. Metsien hakkuissa menetetyn hiilen määrä oli päästönä suurempi kuin rakennettujen alueiden päästöt, mutta samanaikaisen suuren nielun ansiosta metsien nettopäästöksi pinta-alaa kohti laskettiin -0,1 kt CO2e km^-2 vuodessa. Viiden maankäyttöluokan yli laskettuna keskiarvona Suomen vuosittainen nettopäästöjen intensiteetti on 0,18 CO2e km^-2.