1. Lähtökohdat ja perusura
- Maankäyttösektorin toimet ovat tärkeä osa kunnan ilmasto- ja luontotyötä.
- Maankäyttösektorin toimien suunnitelmallinen toteuttaminen käynnistyy/alkaa selvittämällä kunnan maankäyttösektorin kasvihuonekaasutase eli nykyiset nielut ja päästöt ja hahmottamalla kehityksen todennäköinen perusura eli päästöjen ja nielujen kehityspolku, joka muodostuisi ilman uusia ilmastotoimia tai linjauksia.
- Kunnan tulee varmistaa, että kasvihuonekaasujen taselaskelmat tehdään ja raportoidaan avoimesti siten, että on mahdollista tarkastella aineistoja ja lähtöoletuksia sekä tarvittaessa toistaa seurannassa laskelmat samoin oletuksin.
- Eri metsänkäyttöskenaarioilla tehdyt laskelmat osoittavat metsänhoidon ja varsinkin hakkuutason suuren merkityksen nielujen tasolle ja kehitykselle. Kuntien omistamien metsien toimet vaikuttavat harvoin merkittävästi koko kunnan nielukehitykseen, mutta toimet voivat esimerkillään innostaa ja ohjata muita maanomistajia.
Nykyisen kasvihuonekaasutaseen arviointi
Kasvihuonekaasutaseeseen kootaan tietoa kunnan hiilivarastoista ja -nieluista. Laskenta tehdään usein ensisijaisesti metsien puustolle, koska puuston määrä ja metsänielut muuttuvat vuosittain riippuen muun muassa hakkuumääristä. Metsien puustolaskelmat ovat tällä hetkellä pisimmälle kehittyneitä, sillä niissä voidaan käyttää puuston arvioinnissa käytettäviä tietoja ja menetelmiä. Metsät edustavat kuitenkin vain osaa kunnan hiilivarastoista ja -nieluista.
Jos halutaan virallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukainen kokonaiskuva, tulisi ottaa huomioon myös muut maankäyttömuodot sekä maaperän ja tuotteiden hiilivaraston muutokset. Sen sijaan esimerkiksi vesistöjen kasvihuonekaasutaseen muutoksia ei nykyisellään seurata inventaariossa, vaikka muun muassa vesistöjen tila voi vaikuttaa siihen .
Kun maankäyttösektori sisällytetään kunnan ilmastotyöhön, on tärkeää, että päästöjä ja nieluja kyetään seuraamaan, jotta voidaan päätellä, miten mahdolliset toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Siksi tulee kiinnittää huomiota arvioinnin perusteisiin ja mahdollisuuksiin toistaa arvio samoin menetelmin myöhemmin.
Skenaarioiden laatiminen
Maankäyttösektorin toimien vaikuttavuuden arvioimiseksi kunta tarvitsee tietoa perusurastaan eli kehityksestä, joka toteutuu ilman, että kunta asettaa uusia tavoitteita tai toteuttaa uusia maankäyttösektorin toimia. Yleispätevää perusuraa, joka sopisi sellaisenaan mihin tahansa kuntaan, ei Suomessa ole muodostettu. Tämä johtuu mm. siitä, että maankäyttösektorin olosuhteet vaihtelevat suuresti kuntien välillä. Suomessa ei myöskään ole jaettu valtakunnallista maankäyttösektorille tavoiteltua nielu- ja päästökehitystä kuntakohtaisiksi velvoitteiksi.
Metsien osalta kunnan perusuran lähtökohdaksi voidaan ottaa Tapion julkaisemien metsänhoitosuositusten mukainen kehitys tai toteutuneet hakkuutasot (edellyttäen, etteivät ne ylitä kestävää hakkuutasoa). Viljelyalueiden perusurana voidaan pitää voimassa olevan maatalouspolitiikan mukaista kehitystä. Perusuraan vaikuttavat lisäksi kunnan turvemaiden osuus ja niiden tähänastinen käsittely, kuten ojitukset ja pellonraivaukset, ja ennakoitavissa oleva kehitys.
Varsinkin kunnissa, joiden pinta-ala on pieni, sattuma saattaa vaikuttaa merkittävästi maankäyttösektorin kehitykseen. Jos käytetään pelkästään ko. kunnan maankäyttösektorin tietoja perusuraa muodostettaessa tilanne saattaa muuttua nopeasti. Siksi voi olla perusteltua muodostaa “yleistetty” perusura, jossa hyödynnetään tietoa myös laajemman alueen, esimerkiksi, maankunnan maankäyttösektorin kehityksestä. Maakunnallisesta maankäyttösektorin kehityksestä on eri lähteissä käytettävissä julkaistuja tietoja.
Kuntaesimerkkejä
Kuntanielu-hankkeessa laskettiin Turun, Lahden, Espoon ja Joensuun kaupunkien metsien hiilinielua (hiilitase) muuttuvassa ilmastossa erilaisilla metsänkäytön skenaarioilla. Samaa lähestymistapaa on sovellettu myös eräille muille kunnille. Arviot on julkaistu oppaan alaluvussa 3.3., johon voit tutustua lataamalla oppaan käyttöösi täältä (helda.helsinki.fi)(siirryt toiseen palveluun).
Lasketut skenaariot osoittavat, että kunnan maankäyttösektorin kehitys määräytyy pitkälti sen perusteella, miten yksityiset maanomistajat päättävät tehdä metsilleen ja mailleen. Kunnan omistaman maa-alueen osuus on koko kunnan pinta-alaan nähden niin pieni, että toimet kunnan omistamilla mailla vaikuttavat vain vähän yleiseen kehitykseen, jos niitä ei sovelleta laajemmin.
