2. Mahdollisten toimien kartoitus

Kunta voi vaikuttaa maankäyttösektorin ilmastotoimiin monin eri tavoin. Kunta voi toteuttaa maankäyttösektorin ilmastotoimia omistamillaan mailla tai osallistua toimiin muiden tahojen omistamilla alueilla yhteistyökumppanina ja/tai rahoittajana. Lisäksi kunta voi kannustaa alueellaan toimivia tahoja ilmastotoimiin. Kunta voi lisäksi sopia kunnan rajojen ulkopuolella toteutettavista toimista. Maantiede ja muut lähtökohdat, kuten kunnan omistama metsäala, vaikuttavat kunnan edellytyksiin toteuttaa vaikuttavia ilmastotoimia maankäyttösektorilla, mutta jokainen kunta voi halutessaan ottaa aktiivisen roolin ilmastotyön kaikilla osa-alueilla.

Maankäytön nielut ja päästöt muuttuvat lukuisten paikallisten päätösten seurauksena. Päätöksiä tekevät maata omistavat tai hallinnoivat tahot. Omaa maaomaisuuttaan koskevien päätösten lisäksi kunnat ohjaavat muita maanomistajia kaavoituksella ja muilla maankäytön ehdoilla, kannustimilla ja tiedolla. Maankäytön ohjaus tarjoaa kunnalle keinoja tasapainottaa päästöjä ja hiilensidontaa matkalla kohti hiilineutraaliutta ja samalla mahdollisesti turvata luonnon monimuotoisuutta. Ilmasto- ja luontotavoitteiden edistäminen edellyttää säännöllisiä neuvotteluita ja muita tilaisuuksia, joissa voidaan muodostaa yhteistä tahtotilaa ja myös keskustella kannustimista ja ehdoista.

Kuntien vahvuuksia maankäytön ohjauksessa ovat niiden monet erilaiset roolit ja vaikuttamiskeinot sekä hyvät mahdollisuudet olla yhteydessä kunnan maanomistajiin. Ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että kunta käyttää eri keinoja johdonmukaisesti ja niin, että keinot tukevat toisiaan.

Eri toimien vaikutukset nieluihin ja maankäytön päästöihin vaihtelevat huomattavasti. Vaikuttavimpien toimien tunnistamiseksi tulee tarkastella paikallisia olosuhteita eri toimien toteuttamismahdollisuuksia sekä kunnan edellytyksiä vaikuttaa eri toimijoihin. Vaikuttavimmat toimet maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi ovat ne, jotka rajoittavat metsäpeitteisten alueiden muuttamista muuhun käyttöön ja turvemaiden päästöjä. Nieluja voidaan vahvistaa lisäksi mm. muuttamalla metsien hoitoa ja vähentämällä hakkuumääriä, kehittämällä hiiliviljelyä, perustamalla suojelualueita tai ennallistamalla soita. On aina hyvä pyrkiä tuottamaan myös monimuotoisuushyötyjä osana ilmastotoimia. Maankäyttösektorin toimilla on usein mahdollista vaikuttaa niin päästöihin kuin nieluihin sekä tukea ilmastonmuutokseen sopeutumista että luonnon monimuotoisuutta.

Ilmasto- ja luontotoimilla voi olla samansuuntaisia tai toisiaan tukevia vaikutuksia kasvihuonekaasutaseisiin ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Suunnittelemalla toimia niin, että ne palvelevat samanaikaisesti sekä ilmasto- että luontotavoitteita, voidaan helpottaa riittävän rahoituksen keräämistä toteutukseen.

Kun kunnan toteuttaman hankkeen ilmasto- ja luontohaitat halutaan hyvittää siten, että hanke ei huononna kasvihuonekaasutasetta eikä heikennä luonnon monimuotoisuuden tilaa, kunnan tulee vain varmistua siitä, että se toteuttaa lisäisiä toimia kunnan rajojensa sisällä. Jos sen sijaan kunta halutaan rahoittaa ilmastotoimia vapaaehtoisilla markkinoilla, joiden tavoitteena on tuottaa tuloksia kunnianhimoisten kumoamisväittämien tueksi, se joutuu paneutumaan niihin haasteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi toimien sertifiointiin (ks. Vapaaehtoiset hiilimarkkinat).

Luonto- ja ilmastotoimien yhdistämisessä tulee ottaa huomioon, että lisäisyysvaatimusten tulee toteutua molempien tavoitteiden osalta. Tämä vaikuttaa käytännön suunnitteluun. Oppaassa eri tilanteita on kuvattu luvussa 9 “Mahdollisuudet yhdistää ilmastotoimia ja
ekologista kompensaatiota”.

Ekologisesta kompensaatiosta on myös käytettävissä yksityiskohtaisia ohjeita. Katso esimerkiksi Ekologisen kompensaation ohjeistus ja laskentatyökalut – BOOST (boostbiodiversityoffsets.fi)(siirryt toiseen palveluun) ja Ekologisella kompensaatiolla hyvitetään ihmisen toiminnan aiheuttamia luontoheikennyksiä (ymparisto.fi)(siirryt toiseen palveluun).

Päästöjen vähentäminen on ensisijaista, mutta kunnat voivat lisäksi tavoitteidensa toteuttamiseksi kumota jäljelle jääviä päästöjään myös hankkimalla muiden toimijoiden toteuttamia yksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta. Näitä ovat esimerkiksi sertifioidut vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden ilmastoyksiköt, joita ei lasketa minkään valtion tavoitteisiin.

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden luotettavuuden ja laadun kehittämiseksi on laadittu kriteerejä ja ohjeita ilmastoyksiköiden tuotannolle ja käytölle. Esimerkiksi kansainväliset sertifiointiohjelmat kuten Verra ja Gold Standard ovat laatineet ohjeita yksiköiden tuottamiselle jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yksiköiden ostajien puolesta on viime vuosina perustettu vapaaehtoisia aloitteita, kriteeristöjä ja ohjeita ilmastoväittämien ja niitä varten käytettävien laadukkaiden ja vastuullisten ilmastoyksiköiden hankinnalle. Esimerkiksi Integrity Council for the Voluntary Carbon Market (ICVCM) on julkaissut korkealaatuisten ilmastoyksiköiden tunnistamisen ja varmistettavissa olevan ilmastovaikutuksen saavuttamisen tueksi kymmenen tieteeseen pohjautuvaa periaatetta. Science Based Targets initiative (SBTi) on myös laatinut tiedepohjaisia ohjeita organisaatioiden ilmastotavoitteiden toteuttamisen tueksi.

EU:n asetus (EU) 2024/3012 (eur-lex.europa.eu)(siirryt toiseen palveluun), sertifiointikehyksen perustamisesta pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskien, voi myös luoda uusia mahdollisuuksia toteuttaa ja rahoittaa maankäyttösektorin ilmastotoimia. Lisäksi jakeluvelvoitteen joustomekanismin käyttöönotto voi edistää maankäyttösektorin päästövähennystoimia tulevina vuosina.

EU:n CRCF-asetuksen mukainen sertifiointikehys

Joulukuussa 2024 julkaistiin EU:n parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3012 pysyvää hiilenpoistoa, hiiliviljelyä ja hiilen varastointia tuotteisiin koskevasta unionin sertifiointikehyksen perustamisesta.

Sertifiointikehys koskee neljää toimintatapaa, jotka tuottavat erilaisia yksiköitä:

Yksiköillä voidaan edistää ainakin EU:n ilmastotavoitteiden (NDC) täyttymistä, lisäksi mahdollista velvoitekäyttöä tai kolmansien osapuolten tavoitteiden toteuttamista ja järjestelmän yhdistämistä LULUCF-laskentaan tarkastellaan vuonna 2026. Sertifiointikehykseen liittyville toimille, operaattoreille sekä yksiköiden tuottamiselle ja käytölle laaditaan vuoteen 2028 mennessä EU-laajuinen avoin rekisteri.

Asetuksen toimeenpanon myötä komissio määrittelee menetelmäkohtaisilla delegoiduilla säädöksillä vaatimukset, joiden täyttyessä todennetut hiilenpoistot ja maaperäpäästöjen vähennykset voidaan sertifioida joko pysyvän hiilenpoiston yksiköiksi, hiiliviljely-yksiköiksi, tuotteisiin varastoidun hiilen yksiköiksi tai maaperäpäästöjen vähennyksen yksiköiksi. Lisäksi laaditaan säännöt asetuksen mukaisten yksiköiden tuottamista, todentamista, sertifiointia sekä sertifiointijärjestelmien toimintaa varten.

Kansallinen jakeluvelvoitteen joustomekanismi

Suomen jakeluvelvoitelain muutoksen (841/2024) mukaan polttoaineiden jakelijat voivat täyttää joustomekanismin avulla jakeluvelvoitteestaan enintään 5,5 prosenttia taakanjakosektorille ja maankäyttösektorille kohdistuvien vaihtoehtoisten päästövähennystoimien avulla. Yksi prosenttiyksikkö mainitusta enintään 5,5 prosentista olisi mahdollista täyttää maankäyttösektorin toimilla. Valtioneuvoston asetusehdotuksessa vaihtoehtoisina päästövähennystoimina on mainittu muun muassa metsitys, metsälannoitus, turvemaiden pohjavedenpinnan säätely ja nostaminen, biohiilen käyttö maanparannusaineena ja metsien kiertoaikojen pidentäminen.

Joustomekanismi voi osaltaan edistää maankäyttösektorin vapaaehtoisten päästövähennystoimien rahoittamista ja toteuttamista. Joustomekanismia käytettäessä jakelijan tulee kuvata mm. vaihtoehtoinen päästövähennystoimi ja arvio toimella aikaansaaduista päästövähennyksistä tai poistumien lisäyksestä perusuraskenaarioon verrattuna. CRCF-sertifiointikehyksen ja muut vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden ohjeet ja käytännöt voivat edistää myös kansallisen joustomekanismin täytäntöönpanoa ja kriteereitä.