Punaisen lihan kulutus on ollut laskussa ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Herneproteiinit, tofut, kauratuotteet ja soijarouheet ovat hiljalleen yleistyneet ruokakauppojen hyllyillä. 2010-luvun puolivälissä voimistunut into kasviproteiineja kohtaan ei näytä olevan laantumassa.
“Kiinnostusta kasviproteiineihin löytyy sekä kuluttajilta että tuotannossa. Ruokaan liittyvistä kestävyyskysymyksistä käydään yhteiskunnassa debattia, ja se on hyvä asia: ruoalla selvästi on merkitystä”, sanoo Syken tutkimusprofessori Minna Kaljonen. Hänen tutkimuksensa on keskittynyt erityisesti kestävään ruokamurrokseen ja politiikan rooliin ruokajärjestelmien muutoksessa.
Kiinnostus ei kuitenkaan vielä ole vauhdittanut kasviproteiinien tuotantoa yltämään täyteen taloudelliseen tai tuotannolliseen potentiaaliinsa. Vuonna 2024 Luonnonvarakeskus julkaisi selvityksen, jonka mukaan Suomen kasviproteiinituotanto kattoi vain 29 prosenttia kaikesta maan proteiinin kulutuksesta. Luken mukaan luku voisi olla jopa 98 prosenttia vuoteen 2040 mennessä.
“Seuraava kysymys kuuluu, miten Suomi voi vahvistaa kotimaista tuotantoa ja parantaa siten kasviproteiinien omavaraisuutta huoltovarmuuden näkökulmasta – ja lisätä kansalaisten valmiuksia käyttää uudenlaisia tuotteita omissa keittiöissään”, Kaljonen sanoo.
Tuotannon on oltava kannattavaa kaikille arvoketjussa
Kun lihan korvikkeeksi suunniteltu Nyhtökaura lanseerattiin liki vuosikymmen sitten, siitä kasvoi nopeasti ilmiö, aito suomalainen ruokainnovaatio. Valion liiketoimintajohtaja Kimmo Luoma muistaa kasviproteiinibuumin ensiaskeleet.
“Markkinoille tuli paljon tuotteita kovalla huudolla. Nyt on palattu perusasioihin. Valmistajien on keskityttävä tuotekehitykseen, jotta kasviproteiinit maistuvat hyvältä ja istuvat ihmisten totuttuun ruokavalioon”, hän sanoo. Luoman mukaan tuotekehityksessä mietitään sitä, miten eläin- ja kasvipohjaiset raaka-aineet saadaan toimimaan yhdessä. Esimerkiksi hybridituotteille on kysyntää, sillä sekasyöjiä on paljon.
Luoma toteaa, että alkuhuumasta ja potentiaalista huolimatta kasviproteiinit ovat vielä Suomessa matkansa alkutaipaleella. Kaljosen mukaan verkkainen kehitys johtuu arvoketjun pullonkauloista erityisesti jalostavassa teollisuudessa ja viljelykierrossa. Kiertoa tulisi monipuolistaa esimerkiksi palkokasveilla ja pohjoiseen sopivien lajikkeiden määrää lisätä. Samalla viljelijöille tulisi tarjota kannustimia, jotta tarvittavia muutoksia voitaisiin tehdä.
“Kasviproteiinien kannattavuus Suomessa edellyttää toimivaa arvoketjua, jolla on sama status kuin esimerkiksi lihantuotannolla. Arvoketjun on oltava tarpeeksi vahva, siihen on investoitava, ja tuotanto täytyy tehdä kannattavaksi myös kasvin viljelijöille”, Kaljonen sanoo. Mitä houkuttelevampaa ja tehokkaampaa kasviproteiinin viljelystä tehdään, sitä monipuolisempaa, omavaraisempaa ja kotimaisempaa tuotantoa syntyisi – nyt kun esimerkiksi härkäpapua tuodaan paljon ulkomailta.
Edelläkävijäyrityksiä ja painetta julkiselle sektorille
Myös liiketoimintajohtaja Kimmo Luoma tunnistaa arvoketjun haasteet, mutta näkee kasviproteiinituotteiden markkinassa kasvupotentiaalia. Valio on esimerkiksi yksi sienipohjaista mykoproteiinia tuottavan suomalaisyrityksen sijoittajista. Yritys hyödyntää proteiinin valmistuksessa tulevaisuudessa Valion laktoosia, ja Valio puolestaan pyrkii käyttämään proteiinia omissa kasvipohjaisissa tuotteissaan.
“Kasvipohjaisen ruoan osuus suomalaisten ruokavaliosta kasvaa kiistatta tulevaisuudessa. Tämä kehitys mahdollistaa esimerkiksi tuotannossa syntyvän energian ja sivuvirtojen kierrättämistä ja soluviljelyn kaltaisen ruokateknologian hyödyntämistä”, Luoma sanoo.
Tällaisesta kehityksestä on jo toivoa herättäviä esimerkkejä Suomessa. Kotimaiset yritykset tuottavat proteiineja niin hiilidioksidista kuin elintarviketeollisuuden sivuvirroista, suomalaisella maatilalla kehitettiin esimerkiksi muroissa käytettävä härkäpapuproteiini.
Maa- ja metsätalousministeriö puolestaan viimeistelee kansallista ruokastrategiaa, jonka ytimessä on aiempaa kestävämpi suomalainen ruokajärjestelmä. Tutkija Minna Kaljonen korostaa julkisen sektorin roolia ja ohjauskeinoja kasviproteiinien arvoketjun vahvistamisessa.
“Proteiinimurros vaatii niin TKI-rahoitusta, maataloustukijärjestelmän tasapainottamista kuin viljelijöiden riskin jakamista”, hän kuvaa arvoketjun alkupäätä. Kasviproteiinien arkistumisessa taas julkisilla ruokapalveluilla on sekä Kaljosen että Luoman mukaan merkittävä rooli.
“Jos kasviproteiinit saadaan yleistymään esimerkiksi kouluruokailuun, kysyntä vääjäämättä kasvaa. Ja siihen yritykset kyllä vastaavat”, Luoma summaa.
Tulevaisuuden huoltovarmuus perustuu monipuoliseen tuotantoon
Vuosi 2030 lähestyy. Suomen ilmastolaki ja EU:n vaatimukset edellyttävät, että siihen mennessä päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden (kuten maatalouden) tulisi vähentää hiilidioksidipäästönsä puoleen vuoden 2005 tasosta. Toimiva, kannattava ja yhteistyötä painottava kasviproteiinien arvoketju voi olla tässä yksi avain onneen.
Palataan vielä Luonnonvarakeskuksen tilastoon kasviproteiinien kasvupotentiaalista. Selvityksen mukaan siis teoriassa lähes koko maan proteiinin tarve voitaisiin kattaa kasvipohjaisella tuotannolla.
“Se tarkoittaisi, että koko tuotantorakenne tulisi muuttaa. Tässä hetkessä on kuitenkin tärkeintä ajatella murrosta monipuolistamisen kautta: Suomen huoltovarmuus ei perustu yhteen tuotantomuotoon, vaan tuotannon monipuolistamiseen”, Kaljonen sanoo.
Siksi tulevaisuuden kasvipohjaisten innovaatioiden potentiaali voikin hänen mukaansa piillä siinä, että katsotaan taaksepäin. Sen sijaan, että keksitään pyörä uudestaan, käytetään olemassa olevaa monipuolisemmin.
Kasviproteiinit eivät ehkä valtaa jokaista ruokapöytää. Niin tuotannon kuin liiketoiminnan näkökulmasta potentiaalia on kuitenkin runsaasti, kuin myös paikkoja arvoketjun toimijoiden yhteistyölle ja konkreettiselle tekemiselle. Se, mitä Suomessa päätetään syödä – ja mihin kannustetaan – on lopulta päätös siitä, minkälainen ruokajärjestelmä meille syntyy.
Suomalaisten kasviproteiinien liiketoimintapotentiaali pähkinänkuoressa
- Suomalaiset kasviproteiinialan yritykset ovat kerryttäneet yhteensä kymmenien miljoonien eurojen rahoitukset. Good Food Institute Europe (GFI) -ajatushautomon mukaan suomalaisyritykset lähes kolminkertaistivat investointinsa vuosina 2023–2024.
- GFI:n mukaan Suomi on Euroopan maiden kärkikahinoissa kasvipohjaisten innovaatioiden kehittämisessä. Vuosina 2015–2024 Suomessa oli 38 kasvipohjaista patenttiperhettä, mikä on kolmanneksi suurin määrä Ruotsin ja Tanskan jälkeen.
- Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä on saanut alkunsa useampi rahoituskierroksilla menestynyt kasviproteiini-spinoff. Tutkimuspohjaisten ratkaisujen kaupallistaminen, skaalaaminen ja kansainvälistäminen on tärkeä tekijä alan kasvussa ja kehityksessä.
Venla Riekkinen
Erikoissuunnittelija, Ilmastoratkaisut – kunnat ja alueet
etunimi.sukunimi@syke.fi
Pääkuva: Adobe Stock
