Suomen hiilineutraalisuuden tavoitevuosi 2035 lähenee, mutta maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä on yhä ollut vaikea saada kuriin. Päästövähennystoimien kehittäminen on ollut hankalaa erityisesti sen vuoksi, että maatalouden päästöt syntyvät pääosin erilaisista hajallaan olevista biologisista päästölähteistä. Koska noin puolet taakanjakosektorille kuuluvista maatalouden päästöistä syntyy turvepelloilla, käytössä olevien turvepeltojen määrä ja hoidon käytännöt ovat päästövähennysten kannalta avainasemassa.
Vaikka maataloussektorin päästövähennykset ovat toistaiseksi olleet vaatimattomia, alalla on merkittävää päästövähennyspotentiaalia. Maatalouden tehokkaimmat päästövähennystoimet liittyvät eloperäisiin maihin kuten turvepeltoihin. Turvemaiden päästövähennystoimilla voitaisiin vähentää jopa 10 % maataloussektorin päästöistä suhteellisen edullisesti (19–40 €/tCO2-ekv). Lisäksi vedenpinnan nostaminen turvemailla vahvistaisi nettonielua.
Ruokajärjestelmän päästöt vähenevät myös kehittämällä kasviproteiinien arvoketjuja siten, että suomalaisten kasviproteiinituotteiden tuotanto lisääntyy ja ravitsemussuositusten mukainen ruokailu yleistyy. Lisätehoa maataloussektorin päästövähennyksiin saadaan parantamalla kotieläintuotannon lannankäsittelyä lantabiokaasun tuotannolla. Sekä kasviproteiinien arvoketjun kehittämisessä että kestävässä biokaasutuotannossa on myös innovaatiopotentiaalia.
Päästövähennysten vauhdittamiseen tarvitaan useita eri keinoja
Vuonna 2024 Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hankkeessa syvennyimme selvittämään sitä, miten julkisen ohjauksen avulla voidaan tehostaa maatalouden päästövähennyksiä ja tukea alan innovaatioita. Alusta asti oli selvää, ettei yksittäistä ”hopealuotia” tule löytymään, sillä yksittäisten toimien vaikuttavuus riippuu usein muista toimista.
Keskityimme tarkastelussa kartoittamaan erilaisia, mutta johdonmukaisesti toisiaan tukevia keinoja, joista tutkijamme laativat ensimmäiset luonnokset. Yhdessä ruokajärjestelmätoimijoiden kanssa arvioimme pitkän ohjauskeinolistan vaikuttavuutta, julkisen rahoituksen tarvetta sekä hyväksyttävyyttä sekä toimien keskinäistä johdonmukaisuutta.
Kolme politiikkakokonaisuutta maatalouden ja ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymän edistämiseksi:
- Turvepeltojen vettämisellä voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä kustannustehokkaasti. Vettämisen tueksi tarvitaan kannustimia, kuten heikkotuottoisten turvepeltojen vettämisen tukeminen ja tarjouskauppa. Kosteikkoviljely tarjoaa vaihtoehtoisia tuotantomalleja vetetyille turvemaille.
- Kasviproteiinien arvoketjujen vahvistaminen vähentää päästöjä, parantaa huoltovarmuutta, tukee siirtymää kestävään ja terveelliseen ruokavalioon sekä avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia elintarviketeollisuudelle. Julkiset ruokapalvelut esimerkiksi kouluissa ja sairaaloissa voivat edistää kasviproteiinien kulutusta ja luoda kysyntää kotimaisille kasviproteiinituotteille.
- Biokaasun kestävän tuotannon edistäminen on kolmas avainratkaisu. Lannankäsittelyn päästöjä voidaan vähentää biokaasulaitoksissa, joissa lannasta tuotetaan uusiutuvaa energiaa ja mädätteen ravinteet kierrätetään tehokkaasti. Lisäksi biokaasun jakeluverkoston laajentaminen helpottaisi sen käyttöä liikenteessä ja maataloudessa.
Seuraavaksi ACE-hankkeen politiikka-arviointityössä nostamme kunnianhimoa edelleen ja ryhdymme yhdessä laajan toimijajoukon kanssa muotoilemaan polkuja päästövähennystoimien toteuttamiseen ja rahoittamiseen.
Aino Rekola
Tutkija, ympäristöpolitiikka, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@syke.fi
Lähteitä
Kaartinen N, Paalanen L, Bäck S, Kortetmäki T, Lamminen M, Maukonen M, Männistö S, Sares-Jäske L, Selänniemi M, Kaljonen M, Pajari A-M. Ruokavaliot ovat osa terveys- ja ympäristöhaasteiden ratkaisua – uudet ravitsemussuositukset tukevat kestävyyssiirtymää. Päätösten tueksi 9/2023, THL.
Pääkuva: Adobe Stock
