Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä vuonna 2022 voimaan tulleen ilmastolain mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että kansalliset kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut on saatava tasapainoon. Laissa hiilineutraaliustavoitteen ohella on määritelty erilliset Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050.
Ilmastolain tavoitteet ovat kunnianhimoisia, ja niiden saavuttamisessa kuntien ja maakuntien rooli on keskeinen. Alueelliset toimijat ohjaavat merkittävien päästösektoreiden, kuten asumisen ja liikenteen, päästökehitystä esimerkiksi maankäytön suunnittelun kautta. Kunnat voivat ohjata asukkaidensa arjen valintoja ilmastoystävällisempään suuntaan.
Toistaiseksi hiilineutraaliuden käsite on kuitenkin ollut alueellisella tasolla epäselvä. Yhtenäinen määritelmä selkeyttää ilmastotyötä, tukee tavoitteiden asettamista ja edistymisen seurantaa sekä mahdollistaa johdonmukaisen ja uskottavan viestinnän.
Suomen ympäristökeskus haluaa tukea kuntien ja maakuntien ilmastotyötä tuomalla niiden käyttöön yhtenäisen hiilineutraaliuden määritelmän. Määritelmä auttaa asettamaan alueelliset tavoitteet linjaan kansallisten päämäärien kanssa.
Miten hiilineutraali kunta tai maakunta voidaan määritellä?
Ilmastolaissa taakanjako- ja päästökauppasektorin fossiilisille ja prosessiperäisille päästöille on kirjattu seuraavat tavoitteet vuoden 1990 lähtötasosta:
- 60 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä
- 80 % päästövähennys vuoteen 2040 mennessä
- 90 % (pyrkien 95 %) päästövähennys vuoteen 2050 mennessä.
Vuodelle 2035 ei ole asetettu erillistä päästövähennystavoitetta, mutta vuosien 2030 ja 2040 tavoitteiden perusteella voidaan arvioida, että hiilineutraaliuden saavuttaminen edellyttää noin 70 prosentin vähennystä fossiilisista ja prosessiperäisistä päästöistä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimia kaikilla hallinnon tasoilla. Kunnilla ja maakunnilla on tässä keskeinen rooli, ja siksi niiden ilmastotavoitteiden on oltava linjassa kansallisten päämäärien kanssa.
Uuden ehdotettavan määritelmän mukaan kunta tai maakunta olisi hiilineutraali, kun:
- Nettopäästöt ovat nolla: Alueen vuosittaiset käyttöperäiset kasvihuonekaasupäästöt eivät ylitä alueen omien hiilinielujen ja mahdollisten alueen ulkopuolisten päästövähennysyksiköiden yhteismäärää.
- Päästövähennykset ovat merkittäviä: Käyttöperäiset päästöt ovat vähintään 70 % alle vuoden 1990 tason.
Tällä kaksiosaisella määritelmällä pyritään varmistamaan, että hiilineutraalius ei perustu pelkästään suuriin hiilinieluihin tai ulkopuolisen päästövähennysyksiköiden määriin, vaan hiilineutraalin aseman saavuttaminen vaatii myös todellisia alueella tapahtuneita päästövähennyksiä.
Tiedot käyttöperäisistä päästöistä kunta saa helposti esimerkiksi Syken tuottamasta päästötietopalvelusta (paastot.hiilineutraalisuomi.fi)(siirryt toiseen palveluun). Vaikka vuosittain päivittyvää kuntakohtaista tietoa maankäyttösektorista ei toistaiseksi ole saatavilla, alueellisille toimijoille on syytä tarjota määritelmä, joka tukee hiilineutraaliustavoitteen asettamisessa. Maankäyttösektorin tarkastelussa suositellaan tukeuduttavan kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion laskentaperiaatteisiin, joissa myös maaperäpäästöt sisältyvät laskentaan.
Hyvitykset – viimeinen askel kohti hiilineutraaliutta
Kun kaikki mahdolliset päästövähennykset ja nielujen vahvistamistoimet on tehty, voidaan jäljelle jäävät päästöt tarvittaessa hyvittää alueen ulkopuolisilla toimilla. Tällöin on kuitenkin olennaista, että käytettävät päästövähennysyksiköt täyttävät tiukat laatukriteerit: niiden on oltava lisäisiä, todennettavissa, pysyviä ja ainutkertaisia.
Kompensaatiot eivät saa muodostua oikotieksi hiilineutraaliuteen, vaan niiden tulee olla viimesijainen keino, ei ensisijainen ratkaisu.
Tavoitteen asettaminen on vapaaehtoista
Yhtenäinen määritelmä tukee ilmastotyön viestintää. Kun puhutaan samasta asiasta samoilla termeillä, viesti on selkeä ja uskottava. Kunnat ovat erilaisia, ja kunnianhimon taso voi vaihdella paikallisista olosuhteista riippuen.
Yleisestä määritelmäohjeistuksesta riippumatta hiilineutraaliustavoitteen asettaminen on vapaaehtoista ja kuntien itsensä määriteltävissä. Keskeistä on toteuttaa vaikuttavia päästöjä vähentäviä ja nieluja vahvistavia toimia sekä viestiä niistä avoimesti ja uskottavasti. Kuntien tulisi kertoa selkeästi, missä vaiheessa ilmastotyö on, mitä on jo tehty ja mitä suunnitellaan seuraavaksi. Tämä edistää ymmärrystä, sitoutumista ja luottamusta.
Jatkoaskeleet
Määritelmää on kehitetty yhteistyössä Hinku-verkoston kuntien kanssa. Ensimmäinen versio määritelmästä oli verkoston kommentoitavana toukokuun 2025 aikana, ja se on herättänyt laajasti kiinnostusta.
Seuraava kommenttikierros toteutetaan laajempana osallistaen monipuolisemmin verkoston ulkopuolisia toimijoita. Mikäli olet kiinnostunut kommentoimaan tai seuraamaan määritelmän kehitystä, seuraa hiilineutraalisuomi.fi-sivuston ja Hinku-verkoston viestintää tulevina kuukausina.
Kirjoittajat
Laura Saikku
ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@syke.fi
Santtu Karhinen
erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@syke.fi