Raskaan liikenteen, työkoneiden ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöt eivät ole juurikaan vähentyneet. Näillä toimialoilla tarvitaan keinoja, jotka ylittävät nykyiset esteet ja vauhdittavat siirtymää vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Markkinoita tukemalla ja ohjausta kehittämällä päästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaasti.
Uusien politiikkasuositusten mukaan päästöjä voidaan vähentää haastavimmilla toimialoilla. Suositukset on julkaissut Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -projekti, jonka tehtävänä on tukea Suomea erityisesti maatalouden, raskaan liikenteen ja teollisuuden prosesseissa hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.
”Päästöjä vähentäviä investointeja on vauhditettava nyt, jotta Suomi voi saavuttaa päästövähennystavoitteensa. Turvemailla kosteikkoviljelyn edistäminen, kasviproteiinien kulutuksen lisääminen sekä raskaan kaluston sähköistäminen liikenteessä ja teollisuudessa ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia keinoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Julkaisumme tarjoaa päättäjille konkreettisia keinoja, joiden avulla Suomi voi samanaikaisesti vahvistaa tuottavuutta ja vähentää ilmastopäästöjä.”, sanoo ACE-projektin johtaja Karoliina Auvinen.
Kolme vaikuttavaa ja tehokasta tapaa vähentää päästöjä haastavimmilla toimialoilla
1. Turvepeltoja kosteikkoviljelyyn
Ruoantuotannon ulkopuolella olevia ja paljon päästöjä tuottavia
turvepeltoja ohjataan kosteikkoviljelyyn.
Maatalouden tehokkaimmat päästövähennystoimet liittyvät eloperäisiin maihin, kuten turvepeltoihin. Turvepellot tuottavat noin puolet maatalouden päästöistä, vaikka niiden osuus peltoalasta on vain 10 prosenttia. Siksi käytössä olevan turvepeltoalan määrä ja turvemaiden hoidon käytännöt ovat maatalouden päästöjen kannalta ratkaisevia.
Osa runsaspäästöisistä turvepelloista on heikkotuottoisia tai muusta syystä poissa ruoantuotannosta. Nämä pellot tulisi vettää päästöjen vähentämiseksi, mutta maanomistajille maksettavat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset pinta-alaperusteiset tuet hidastavat päästövähennysten toteutusta. Jos pellot jätetään vettämättä, turpeen hajoaminen aiheuttaa päästöjä niin kauan kuin ojitus toimii. Tukemalla vetettävän alan laajentamista voidaan kompensoida heikkotuottoisille turvepelloille nyt ohjautuvien maataloustukien poistoa ja mahdollistaa kosteikkoviljelyn arvoketjujen kehittämistä.
“Turvepeltojen vettäminen on välttämätöntä Suomen hiilineutraaliuden kannalta ja tutkitusti myös kustannustehokas päästövähennyskeino. Aina suoksi ennallistaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällöin hyvä ratkaisu on kosteikkoviljely, joka mahdollistaa uutta tuotannollista toimintaa ja päästövähennyksiä osittain vetetyillä pelloilla”, kertoo tutkimusprofessori Kristiina Lång Luonnonvarakeskus Lukesta.
2. Kotimaiset kasviproteiinit kasvuun
Kasviproteiinien tuotanto- ja vientiketjujen vahvistamiseen
tarvitaan kohdennettu investointipaketti. Julkiset ruokapalvelut
on velvoitettava noudattamaan ravitsemussuosituksia.
Ruokajärjestelmän päästöjä voidaan vähentää korvaamalla eläinperäisiä tuotteita kotimaisilla kasviproteiineilla. Tämä edellyttää muutoksia sekä tuotannon rakenteessa että kulutustottumuksissa.
Kasviproteiinien arvoketjujen kehittymistä tulee vahvistaa rahoittamalla alan TKI-toimintaa ja vahvistamalla yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Julkisella rahoituksella ja takauksilla voidaan katalysoida yksityistä rahoitusta erityisesti ruokainnovaatioiden haastavassa skaalaamisvaiheessa. Myös alkutuotannon ja jalostuskapasiteetin vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota. Uusien kasviproteiinituotteiden valmistus loisi työpaikkoja ja vahvistaisi aluetaloutta.
Koulujen ruokapalveluiden hankintojen ohjausta tulee vahvistaa päästövähennysten edistämiseksi sekä kansanterveyden ja huoltovarmuuden parantamiseksi. Suomessa kouluruokaa tarjotaan päivittäin lähes 900 000 koululaiselle ja opiskelijalle.
”Velvoittamalla koulujen ruokapalvelut noudattamaan kansallisia ravitsemussuosituksia voidaan turvata yhtäläinen oikeus ravitsemuksellisesti täysipainoiseen ja ympäristön kannalta kestävään ruokaan”, sanoo ruokajärjestelmiin perehtynyt tutkimusprofessori Minna Kaljonen Sykestä.
3. Työkoneiden ja kuorma-autojen sähköistäminen
Yritysten sähköverkko- ja latausinfrastruktuurin sekä kalustohankintojen
edistämiseksi tarvitaan kilpailutettuja tukia. Konehankintojen korotettua
poistoa kannattaa jatkaa siten, että ehtona on koneen vähäpäästöisyys.
Sähkö- ja latausinfrastruktuurin parantaminen on kriittinen vähimmäistoimenpide raskaan tieliikenteen ja työkoneiden päästöjen vähentämiseksi. Raskaan tieliikenteen ja työkoneiden päästöt olivat vuonna 2022 yhteensä noin 6,2 miljoonaa tonnia CO2-e eli yli 13 prosenttia Suomen päästöistä. Ne pitää saada selvästi laskuun, jotta Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden vuonna 2035.
Työkoneiden päästöt vähenevät siirtymällä dieselkäyttöisistä koneista sähköisiin. Sähköisten työkoneiden ja kuorma-autojen saatavuus on nykyisin melko hyvä, mutta niiden käyttöönottoa hidastavat dieselkoneita korkeampi hankintahinta sekä puutteellinen sähköverkko- ja latausinfrastruktuuri. Panostaminen sähköverkko- ja latausinfrastruktuuriin on strateginen investointi energiaturvallisuuteen ja yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseen kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Sähköisten kuorma-autojen hankintatuki ja EU:n AFIR-asetuksen mukaiset jakeluverkostotuet tulisi säilyttää. Lisäksi konehankintojen korotettua poistoa tulee jatkaa siten, että veroedun ehtona on koneen vähäpäästöisyys.
Lue Kolme väylää kohti hiilineutraalia Suomea -julkaisu
Lue koko julkaisu Heldassa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lue koko julkaisu Issuussa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lisätietoja
Julkaisun laatijoiden yhteystiedot:
- Turvepeltoja kosteikkoviljelyyn: tutkimusprofessori Kristiina Lång, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
- Työkoneet ja raskas liikenne: erityisasiantuntija Karoliina Auvinen, Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Kotimaiset kasviproteiinit kasvuun: tutkimusprofessori Minna Kaljonen, Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Päästövähennystoimien kustannustehokkuus: erikoistutkija Santtu Karhinen, Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi
Q&A
Maatalouden tuet
Miten EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) olisi hyvä uudistaa päästöjen vähentämiseksi?
CAP määrää, mistä viljelijät saavat tukia ja millä ehdoilla EU:ssa. Maataloustukien edellytyksenä tulisi olla maataloustuotteiden tuotanto ja ympäristötoimien maksuperusteena saavutetut tulokset.1 Näin säästettäisiin tukimenoissa, ja säästyneet varat voitaisiin ohjata turvepeltojen alan ennallistamiseen.
Tuissa tarvitaan tiukennuksia vaatimuksiin, joita maanviljelijän pitää noudattaa saadakseen tukia (Good Agricultural and Environmental Condition eli GAEC -vaatimukset). GAEC2-vaatimus koskee erityisesti turvemaita ja kosteikkoja.2 Se velvoittaa suojelemaan hiilipitoisia maita niin, ettei niitä kuivata, raivata tai heikennetä liikaa. GAEC2-vaatimusta pitäisi tiukentaa nykyisestä muuttamalla se täydelliseksi turvepeltojen raivauskielloksi. Lisäksi kosteikkoviljelykasvit (esim. järviruoko, sarat, osmankäämi, rahkasammal) pitäisi lisätä EU:n maataloustuen piirissä olevien kasvien joukkoon.1 Viljelykasvit on määritelty EU:ssa yhteisesti asetuksella.2 Suomi ei voi siis itse päättää, että jokin uusi kasvi on tukikelpoinen, vaan siihen tarvitaan EU:n yhteinen päätös. Suomi voi tukea tällaisia kasveja vain erillisillä, vapaaehtoisilla ympäristötuilla, kuten ekojärjestelmän kautta.
Kivennäismaiden hiilensidonnassa tulosperusteiset maataloustuet voivat olla toimiva keino. Sen sijaan, että maksetaan tietyn toimenpiteen pinta-alasta, maksetaan esimerkiksi toimenpiteellä saavutetusta hiilisyötteen lisäyksestä. Tämä onnistuu helposti satelliittiseurannalla esimerkiksi kerääjäkasvien ja kasvipeitteisyyden lisäämisen osalta.
Näiden uudistusten tavoitteena on vähentää päästöjä pienentämällä turvepeltojen pinta-alaa ja edistämällä niiden käyttöä nykyistä vähemmän tehokkaalla ojituksella. Turvemaat vapauttavat suuria määriä hiilidioksidia, kun ne kuivataan.
Miten ACE-hankkeen suosituksessa esitetty kosteikkoviljelyn tuki eroaa Marinin hallituksen tuesta?
Suosituksissa esitetty tuki on perusrakenteeltaan sama, mutta esitetty määräraha on Marinin hallituksen suunnittelemaa pienempi.
Marinin hallituksen tukea ei ehditty käytännössä avata haettavaksi, mutta valmistelussa ollut tukimuoto olisi ollut tarjouskilpailuun perustuva kertakorvaus.3 Myös ACE-hankkeen suosituksessa esitetty tukimuoto olisi tarjouskilpailu, sillä se on tehokas tapa saada aluksi halvimmat hehtaarit toimien piiriin. Hankkeen suosituksissa on otettu mukaan vaihtoehdoksi myös vähittäinen pellosta luopumisen tuki, joka mahdollistaa maanomistajalle pellosta luopumisen siirtymäajan. Siirtymäajan tarkoitus on madaltaa kynnystä vaikean luopumispäätöksen tekemiseen.
Olisiko maatalousyrittäjien energiaverojen palautus järkevää poistaa päästöjen vähentämiseksi?
Kyllä, haitalliset ja säilyttävät verotuet olisi järkevää poistaa tai muuttaa päästövähennyksiin kannustaviksi. Nykyisessä muodossaan maatalousyrittäjien verotuki7 ylläpitää fossiilisten polttoaineiden käyttöä maataloudessa. Kompensointitukien tulisi olla uudistavia. Mallia tuen uudistamiseen voisi ottaa esimerkiksi energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta (TEM, 150 M€ määräraha esitetty vuodelle 2026), joka on aiemmin ollut energiaverojen palauttamiseen perustuva tuki. Uudistetussa teollisuuden tukimallissa toiminnanharjoittajien tulee käyttää myönnetystä tuesta vähintään 50 % kehittämistoimiin, joilla vähennetään päästöjä. Vastaavassa mallissa maatalousyrittäjät voisivat hyödyntää verotukea muun muassa maatalouden työkoneiden ja muun tuotantotoiminnan päästöjen vähentämiseen, latauspisteinvestointeihin sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttöön8.
Kotimaiset kasviproteiinit
Mikä on kasviproteiinin arvoketjun kasvupotentiaali, ja miten tuotantoa voidaan kehittää?
Kasviproteiinien tuotannossa on Suomessa merkittävää kasvupotentiaalia. Kasviproteiinien keskimääräinen omavaraisuusaste on 72 prosenttia ja palkokasvien vain 54 prosenttia.4 Tämä tarkoittaa, että merkittävä osa kulutuksesta katetaan tuonnilla, mikä viittaa mahdollisuuteen lisätä kotimaista tuotantoa.
Tuotantoa voitaisiin lisätä tuotantoteknisillä toimilla, kuten hyödyntämällä proteiinikasvit täysimääräisesti viljelykierrossa ja tehostamalla kasvinjalostusta. Arvioiden mukaan nykyisillä keskisadoilla viljelykierron maksimaalinen hyödyntäminen voisi kolminkertaistaa palko- ja öljykasvien tuotannon. Tällöin kasvien proteiinituotanto voisi nousta yhteensä noin 265 000 tonniin, eli noin 50 prosenttia nykyistä suuremmaksi.4
Lisäksi kasviproteiinituotteet voivat tuottaa merkittävää uutta arvonlisää ruokasektorille esimerkiksi työpaikkojen ja investointien muodossa.5
Miten kasviproteiinin viljely parantaisi maataloustoimijoiden rahatilannetta?
Kasviproteiinien viljely vähentää riippuvuutta tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja tuontirehusta. Tämä pienentää viljelijöiden kustannuksia sekä samalla parantaa maan kasvukuntoa ja tuotannon huoltovarmuutta.
Maataloustuottajien rahatilanteen odotetaan paranevan erityisesti silloin, jos kasviproteiinien kysyntä kasvaa ja tuotannosta tulee nykyistä kannattavampaa. Jos kasviproteiinien arvoketju toimii hyvin ja teollisuudessa on kysyntää alkutuotannon raaka-aineille, kasviproteiinien tuotannon kasvupotentiaali voi lisätä tilojen tuloja ja parantaa tuotannon katteita.
Millaisia kustannuksia julkisille hankkijoille koituisi uusien ravitsemussuositusten noudattamisesta kouluruokailussa?
Kustannusvaikutuksia ei ole toistaiseksi selvitetty tarkemmin. Alustavien arvioiden perusteella kasviproteiinien osuuden lisäämisen kustannusvaikutus vaihtelee merkittävästi. ACE-hankkeen kuntakyselyn vastaajista (N=92) noin 20 % oli samaa mieltä, että kasviproteiinien osuuden lisääminen tuo kustannussäästöjä. 30 % puolestaan oli väitteen kanssa eri mieltä. Huomionarvoista on, että kyselyn vastaajista kolmasosa oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että kunta on valmis lisäämään kasviproteiinien osuutta ruokapalveluissa ilmasto- ja terveyshyötyjen vuoksi, vaikka se lisäisi hieman kustannuksia.
Oppilaille maistuvien kasvisruokien tarjoaminen vaatii ammattitaidon ja reseptiikan kehittämistä, ja näihin tulee investoida osana ruokapalveluiden ammatillista kehittämistä. Ruokapalveluiden kehittäminen on ruokapalveluyritysten ja oppilaitosten vastuulla, ja sitä voidaan edistää priorisoimalla asiaa valtion jo nyt rahoittamissa alan kehittämishankkeissa.
Miksi kasviproteiinien arvoketjuille tarvitaan oma investointipaketti – miksi Finnveran ja BF:n nykyiset tuet eivät riitä? Miten ehdotetun investointipaketin tuen kohdentuminen eroaa nykyisistä tuista? Kuka siitä vastaa?
Tämänhetkiset julkiset TKI- ja kasvurahoitusinstrumentit (esim. BF:n, Finnveran tai Tesin instrumentit) ovat riittämättömiä kasviproteiinien arvoketjun kehittämiseen, sillä niiden kautta rahoitusta ei ole pystytty tehokkaasti kohdentamaan tarvittavaan TKI-toimintaan ja investointeihin esimerkiksi alkutuotannossa, kasvinjalostuksessa ja raaka-ainetuotannossa. Tämä ongelma heikentää koko alan kasvupotentiaalia ja myönnettävän julkisen rahoituksen tuloksellisuutta, sillä ilman arvoketjutason kokonaistarkastelua rahoitusta on vaikeaa saada nykyisillä keinoilla kanavoitua erityisesti arvoketjun alkuvaiheissa tarvittaviin investointeihin ja kehittämistoimiin, jotka ovat myös myöhempien vaiheiden (elintarviketeollisuuden ja -viennin) kasvun keskeinen edellytys. Kotimaisen kasviproteiinialan kasvu vaatii julkisen rahoituksen samanaikaista kohdentamista koordinoidusti myös sellaisiin kehittämistoimiin, jotka istuvat osin heikosti em. julkisten rahoitusorganisaatioiden strategisiin painopistealueisiin ja rahoitusehtoihin.
Hallitus päätti kevään 2025 puoliväliriihessä kohdentaa BF:n T&K-valtuudesta 10 milj. € vuosittain ruuantuotannon uusien arvoketjujen kehittämiseen vuosina 2026–2029, mikä on erinomainen askel oikeaan suuntaan. Tämän päätöksen pohjalle tulisi rakentaa kokonaisuus, joka sisältää kohdennettuja investointeja sekä monimuotoista, pitkäjänteistä rahoitusta kasviproteiinien tuotanto- ja jalostuskapasiteetin vahvistamiseksi. Toimintasuosituksissa esitetty laajempi investointipaketti rakentuisi siten, että arvoketjua kehitetään kokonaisvaltaisesti, huomioiden myös ne arvoketjun osat, joiden kehittämiseen rahoitusta on tämänhetkisillä TKI-instrumenteilla tai tukiehtopainotuksilla haasteellista kohdentaa.
Kasviproteiinien tuotantoinvestointien skaalaaminen vaatii elintarviketeollisuuden ja elintarvikeviennin kehittämisen lisäksi samanaikaisia panostuksia esimerkiksi alkutuotantoon, jonka kehittämiseen nykyiset rahoitusinstrumentit soveltuvat varsin heikosti. Valkuaiskasvien viljelyyn on tällä hetkellä mahdollista saada erikoiskasvipalkkiota (enimmäismäärä vuonna 2024 120 euroa hehtaarilta), ja maatiloilla on myös mahdollisuus investointitukiin. Investointirahoitusta voitaisiin kuitenkin hyödyntää entistä vahvemmin kasviproteiinien tuotannon tukena kehittämällä esimerkiksi tiloilla tapahtuvaa jatkojalostusta, säätösalaojitusta ja sadetusjärjestelmiä. Tämän lisäksi pitkäjänteiset panostukset kasvinjalostukseen ovat kasviproteiinien kannattavan tuotannon kannalta avainasemassa, sillä tällä hetkellä satotappioiden riski vähentää kiinnostusta palkokasvien viljelyyn.
Kasviproteiinien arvoketjujen vahvistaminen vaatii lisäksi kohdennettuja investointeja kasviproteiinien tuotannon ja jalostuskapasiteetin vahvistamisen.4,6 Kasviproteiinien arvoketjun yksi iso pullonkaula tällä hetkellä on kotimaisen kasviproteiinijakeita valmistevan teollisen tason toiminnan puute. Suurin osa elintarviketeollisuuden käyttämästä härkäpavusta esim. tulee ulkomailta koska kotimaisia teollisuuden tarpeisiin sopivia jakeita ei ole käytössä. Suomesta puuttuu tällä hetkellä fraktiointikapasiteetti ja proteiinitiivisteiden tuotanto.4 Tuotantokapasiteetin rakentaminen on edellytys palkokasveihin pohjautuvalle kotimaiselle elintarviketeollisuudelle ja -viennille.
Edellä mainitut rahoituksen kohdentamisongelmat vaikeuttavat tällä hetkellä kokonaisuutena ruokainnovaatioiden skaalaamista. Toimialaspesifillä TKI- ja kasvurahoituksen kohdennuksella sekä esimerkiksi julkisilla takauksilla on tärkeä rooli myös yksityisten investointien katalysoimisessa alan kehittämiseen. Rahoituksen paremman kohdentamisen lisäksi tarvitaan myös muita julkisen rahoituksen kehittämistoimia, kuten riskirahoituksen saatavuuden parantamista sekä eri rahoitusinstrumenttien tukiehtojen poikkileikkaavaa tarkastelua kasviproteiinien kaltaisten arvoketjujen erityisten kehittämistarpeiden näkökulmasta.
Raskas liikenne ja työkoneet
Mikä on raskaan liikenteen hankinta- ja infratukien tilanne tällä hetkellä?
Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (EIS)9 sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU)10 on tunnistettu raskaan liikenteen jakeluinfran sekä vähäpäästöisten kuorma-autojen hankintatukien rahoitustarpeet seuraavasti:
-Puhtaiden (sähkö-, vety- ja metaanikäyttöisten) kuorma-autojen hankintatuet. Rahoitustarve 7,5 milj. euroa/v, yhteensä 30 M€ v. 2026–2029.
-Julkisen jakeluinfran tuet. Tuetaan vaihtoehtoisten käyttövoimien (sähkö, biometaani, vety) julkisen jakeluinfran syntymistä raskaalle kalustolle. Rahoitustarve 10 milj. euroa/vuosi, yhteensä 40 M€ 2026–2029.
Tilanne 2/2026: Hankintatuet puuttuvat vuoden 2026 talousarviosta11 kokonaan LVM:n hallinnonalalta. Sähkökäyttöisille sekä vety- ja kaasu-kuorma-autoille voimassa ollut Traficomin jakama hankintatuki päättyi vuonna 2024. Jakeluinfratukien rahoitus on katettu vain osittain vuoden 2026 talousarviossa, jossa on 4 M€ määräraha raskaan kaluston latausinfran rakentamisen investointiohjelmaan TEM:n hallinnonalan alla. Huom. Lataus- ja sähkönsyöttöinfratukea olisi hyvä kohdentaa yrityksille, sillä raskas kalusto ladataan pääosin teollisuusalueilla kuormauksen ja purun yhteydessä. Näin myös työkoneet hyötyisivät infrasta.
Lähteet ja lisätiedot
Lähteet
- Helin, J., Hyyrynen, M., Sillasto, E., Lehtonen, H., Lång, K. & Heikkinen, J. 2025. Arviointi CAP-suunnitelman 2023–2027 merkityksestä maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin. https://maaseutu.fi/wp-content/uploads/2025/12/ILMA_tiivistelma.pdf
- Euroopan parlamentti ja neuvosto. 2021. Asetus (EU) 2021/2115 jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmista. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2021/2115/oj?locale=fi
- Lång, K., Hakola, S., Iho, A., Kekkonen, H., Miettinen, A., Niskanen, O., Ojanen, H. & Wejberg, H. 2023. Turvepeltojen kosteikko-ohjelma: Ehdotus kosteikkoviljelyyn varatun rahoituksen käytöstä vuosina 2023–2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 43 s. https://jukuri.luke.fi/items/0514c223-09f8-472e-9fc6-d7500c21e533
- Jansik, C., Karikallio, H., Kotilainen, T., Känkänen, H., Pihlanto, A., Rokka, S. & Vahvaselkä, M. 2024. Kasviproteiini kasvun tiellä. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/kasviproteiini-kasvun-tiella/
- Jansik, C., Kaukovirta, A., Knuuttila, M., Kohl, J., Koivisto, A., Lehtonen, H., Niemi, J., Pesonen, L., Rikkonen, P., Saarni, K., Setälä, J. & Wejberg, H. 2024. Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä: Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen. Luonnonvarakeskus. https://jukuri.luke.fi/items/0b4fcf65-67bd-4eb0-bcf4-3c22d230fb5e1
- Rekola, A., Albrecht, E., Ervasti, S., Heikkinen, M., Kaljonen, M., Luostarinen, S., Lång, K., Pelkonen, J., Rasi, S., Savolainen, H., Tynkkynen, M. & Valve, H. 2025. Kestävyyssiirtymän politiikkaohjaus maataloussektorin haastavilla aloilla: Kartoitus ilmastopolitiikan tehostamismahdollisuuksista turvepeltojen vettämisen, kosteikkoviljelyn, kasviproteiinien arvoketjujen ja kestävän biokaasutuotannon keinoin. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/592644eet
- Verohallinto. 2024. Energiaverotus maatalousyrittäjälle. https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/verot-ja-maksut/maatalousyrittaja/energiavero/
- Auvinen, K., Kaminen, K., Karhinen, S., Rekola, A., Pelkonen, J., Child, M., Kärhä, K., Rantsi, J., Ihonen, J., Suomalainen, E., Hyrynen, J., Pesonen, J. & Rasi, S. 2025. ACE-raportti: Politiikkatoimet liikkuvien työkoneiden puhtaan siirtymän edistämiseksi – Työkoneiden päästöjen vähentäminen tukee suomalaisten työkonevalmistajien kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-5745-5
- Valtioneuvosto. 2025. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta. VNS 8/2025 vp. Helsinki. https://www.eduskunta.fi/pdf/VNS+8/2025
- Valtioneuvosto. 2025. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (KAISU3). Ympäristöministeriön julkaisuja. Ympäristöministeriö. Helsinki. ://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-738-4
- Valtiovarainministeriö. 2025. Valtion talousarvioesitys 2026. https://budjetti.vm.fi/tae/frame_year.jsp?year=2026
Lisätietoja
Luonnonvarakeskus (Luke). 2025. Kasvisten tuotanto kasvuun.
https://jukuri.luke.fi/items/04067b03-140e-41a4-9dfd-f127168d995d
