Biometaanin tuotantoa on lisättävä huoltovarmuuden parantamiseksi

Sodat Ukrainassa ja Lähi-idässä muistuttavat siitä, kuinka herkkiä globaalit energia- ja ruokajärjestelmät ovat kriiseille. Poliittinen keskustelu keskittyy lähinnä polttoaineen hintaan, vaikka myös ruuantuotanto kärsii lannoitteiden hintojen noustessa ja saatavuuden vaikeutuessa. Ehdotetut ratkaisut, kuten verojen ja jakeluvelvoitteen alentaminen sekä fosforilannoitteiden kadmiumraja-arvon nosto, sitovat meidät entistä tiukemmin fossiilisiin järjestelmiin ja tuontiin.

Biometaanin tuotanto ei riitä kysyntään

Tarvitsemme kestäviä energiaratkaisuja, jotka vähentävät päästöjä, vahvistavat huoltovarmuutta ja tasoittavat energian hinnan heilahteluja. Henkilöautoliikenteessä sähköistyminen etenee jo vauhdilla, mutta raskaassa liikenteessä sähköistyminen on hidasta. Raskaassa liikenteessä biometaani on yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista. Sen käyttö kasvaa jo, ja se tarjoaa nopean keinon leikata kuljetusten päästöjä kustannustehokkaasti.
Biometaania voidaan jalostaa biokaasusta, jota tuotetaan mädätyksen avulla biohajoavasta materiaalista, kuten biojätteestä, lannasta ja jätevesilietteestä. Biokaasu sisältää yleensä noin 50-70 prosenttia metaania ja 30-50 prosenttia hiilidioksidia. Liikenteen polttoaineena käytettävässä biometaanissa metaania tulee olla yli 95 prosenttia.

Tämänhetkinen kotimainen biokaasun tuotanto (noin 1 TWh) riittäisi vastaamaan nykyiseen liikenteen polttoaineena käytettävän biometaanin kysyntään (0,42 TWh), mutta suuri osa Suomessa tuotetusta biokaasusta käytetään sähkön ja lämmön tuotantoon. Noin puolet liikenteessä käytettävästä biometaanista tuodaan ulkomailta.

Lämmön- ja sähköntuotanto olisi korvattavissa muilla uusiutuvilla energialähteillä selvästi helpommin ja nopeammin kuin liikenteen fossiiliset polttoaineet. Siksi biokaasun tuotannon lisääminen ja jalostaminen liikenteen biometaaniksi tuottaisi selkeästi suuremman ilmastohyödyn ja parantaisi Suomen energiaomavaraisuutta enemmän kuin biokaasun muu energiakäyttö. Olemassa olevien suurimpien biokaasulaitosten energiankäytön muutoksella voitaisiinkin tuplata liikenteessä tarvittavan kotimaisen biometaanin tuotanto.

Tuotannon lisääminen kytkettävä ravinteiden kierrätykseen

Uutta biometaanin tuotantoa on jo rakenteilla, mutta lisää tarvitaan. Tuotannon lisäämisen ohella tarvitaan myös uusia ratkaisuja sekä verkkoon liitettyyn että sen ulkopuoliseen jakeluun, jotta biometaania saadaan nykyistä laajemmin käyttöön eri puolilla maata. Keskitetyt biometaanin jakeluratkaisut mahdollistaisivat paremmin myös biometaanin nesteytyksen, jota tarvitaan raskaimman kaluston käyttöön.

Biokaasun tuotannossa käsitellään samalla merkittäviä määriä kierrätettäviä ravinteita. Niiden toimiva kierrätys parantaisi suomalaisen ruuantuotannon huoltovarmuutta, joka nykyisellään nojaa liiallisessa määrin tuontiravinteisiin.

Toistaiseksi biokaasulaitosten toisen lopputuotteen, ravinnepitoisen mädätteen kierrätys ei ole erityisen tehokasta. Mädätteet pyritään paljolti toimittamaan maatiloille sellaisenaan, sillä se on arvioitu edullisimmaksi tavaksi toimia. Ravinteiden käytön teho jää alhaiseksi eivätkä ravinteet kohdennu sinne, missä niitä erityisesti tarvitaan. Tämän vuoksi mädätteen jalostamiseen ja ravinteiden kohdentamiseen on panostettava merkittävästi enemmän huoltovarmuuden parantamiseksi. Samalla voidaan vähentää myös ravinnepäästöjä.

Poliittisilla päätöksillä on suuri merkitys

Poliittinen epävarmuus biometaanin liikennekäytölle on suurimpia esteitä kotimaisen tuotannon kasvamiselle. Vaikka EU:n biometaanistrategia tukee biokaasutuotannon kasvattamista, se keskittyy fossiilisen metaanin korvaamiseen nykyisissä kaasulinjastoissa, jota Euroopassa yleisesti käytetään mm. lämmitykseen. Käyttöä liikenteen polttoaineena ei tunnisteta.

Poliittisten päätösten tulisi ohjata liikenteen päästövähennystavoitteita teknologianeutraalisti, huomioiden myös heti käytettävissä olevat ratkaisut. Vastaavasti myös ravinteiden kierrätys tarvitsee yhteiskunnan tukea. Kierrätysravinteiden markkinat ovat edelleen varsin kehittymättömät, ja siirtyminen niiden laajamittaisempaan käyttöön maataloudessa vaatii muutoksia etenkin kasvintuotantotiloilla.

Päästövähennystavoitteisiin pääsemiseksi biometaanin lisäksi raskaassa liikenteessä tulee edelleen kehittää sekä sähköön että vetyyn pohjautuvia ratkaisuja. Lisäksi uusiutuvaan sähköön perustuvaa vetyä tarvitaan yhä enemmän myös lannoitetuotannossa. Jos kuitenkin nojataan pelkästään sähköön perustuviin ratkaisuihin, viedään päätöksiä yhä kauemmaksi tulevaisuuteen. Lisäksi vaihtoehtoisten ja täydentävien ratkaisujen edistäminen kärsii, vaikka muutoksia tarvitaan heti.

Ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys on kaikessa päätöksenteossa ehdottoman tärkeää investointien turvaamiseksi ja toimintatapojen muuttumiseksi. Nyt on oikea hetki kiihdyttää kotimaisen biometaanin tuotantoa ja vahvistaa huoltovarmuuttamme sekä energia- että ruokasektorilla.

Kirjoittajat

Kirjoittajat työskentelevät ACE-life-hankkeen tehtäväkokonaisuudessa 8, joka tukee päästövähennystavoitteita edistämällä ja mahdollistamalla biokaasun ja muiden vähäpäästöisten kaasumaisten polttoaineiden käyttöä tieliikenteessä, työkoneissa ja pk-teollisuudessa; kohteissa, joissa sähköistäminen on haastavaa.