Lannalla iso rooli maatalouden ilmastopäästöihin
Maatalous on taakanjakosektorin toiseksi suurin päästölähde heti liikenteen jälkeen. Sen päästöt muodostuvat pääosin maaperästä, kotieläinten ruuansulatuksesta sekä lannan käsittelystä. Vuoden 2025 ilmastovuosikertomuksessa todettiin, että maatalouden päästöt ovat pysyneet Suomessa jälleen samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Päästövähennysten saavuttaminen tuntuu todella olevan kiven alla ja kehitys asiassa hidasta.
Lannan hyödyntäminen kasvien lannoittamiseen on ollut maanviljelyksen kulmakiviä jo ammoisista ajoista. Kotieläintentuotannon volyymin kasvaminen, alueellinen keskittyminen ja intensiivinen tuotanto kuormittavat kuitenkin ympäristöä ennen näkemättömällä voimakkuudella. Lannan käsittelyssä päästöjä voi muodostua käsittelyn kaikissa vaiheissa, kuten eläinsuojissa, varastoinnissa, prosessoinnissa ja peltokäytössä. Niinpä lannan käsittelyn päästöjen ja maaperän päästöjen muodostuminen ovat osittain hyvin tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
Ajankohtaista tiedemaailmasta
Lokakuussa Alankomaiden Wageningenissa järjestetty 19. RAMIRAN-konferenssi kokosi tutkijoita ja alan toimijoita jakamaan uusinta tietoa orgaanisten sivuvirtojen käsittelystä maataloudessa. Yksi konferenssin pääteemoista oli maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ja niiden vähentämisen keinot. Tässä työssä lannan käsittely on merkittävä tekijä.
Yleisesti ottaen lannan ja mädätteen kestävän hyödyntämisen tutkimus tunnutaan otettavan vakavasti myös EU-tasolla. Tutkimuksen tavoitteena on ilmastopäästövähennysten ohella vesistöjen ja pohjaveden tilan parantaminen ja luonnon tilan turvaaminen.
Kun ymmärretään paremmin päästöjen muodostumisen mekanismeja ja riskipaikkoja, voidaan niitä myös tehokkaammin ehkäistä.
Yksi tällainen riskipaikka on lannan varastointi. Konferenssissa tutkijat esittelivät uusinta tutkimusta lannan ja mädätteen varastoinnin päästöjen hillitsemisestä. Keinoja etsitään muun muassa hapotuksesta ja mikrobitoimintaa hillitsevien lisäaineiden käytöstä. Tavoitteena on etenkin typpihävikkien vähentäminen, mikä vähentää myös ilmastopäästöjä. Lannan ja mädätteen jatkokäsittelyillä pyritään helpottamaan kuljetusta ja varastointia (vettä ei kannata kuljettaa), ja jakamaan ravinteita eri tuotteisiin. Sen lisäksi, että ravinnesuhteiltaan viljelykasveille paremmin soveltuvat stabiilit kierrätyslannoitteet vähentävät päästöjä maatalousympäristössä, vähennetään samalla fossiilisilla tuotantopanoksia valmistettavien väkilannoitteiden tarvetta.
Kasviproteiineissa on potentiaalia
Konferenssin keskiössä olivat kotieläinperäiset päästöt ja niiden hillintä, mutta maatalouden päästöjen vähentäminen vaatisi lisäksi isompaa ruokajärjestelmän muutosta kasvispainotteisempaan suuntaan. Lokakuussa Suomessa uutisoitiin kasviproteiinin tuotannon alihyödynnetystä potentiaalista, jonka avulla voitaisiin monipuolistaa kotimaista ruuantuotantoa ja parantaa huoltovarmuutta. Vuodelle 2040 ulottuvien kotimaisten skenaarioiden perusteella lantamäärien arvellaan vähenevän ja kasviproteiinituotannon lisääntyvän.
Ja jos kasviproteiini on alihyödynnetty potentiaali, niin ovat myös sen sivuvirrat: kasviperäisen proteiinin tuotannossa sivuvirtoina muodostuvissa korjuutähteissä voi olla merkittävä potentiaali kierrätysravinnekentällä. Sen lisäksi korjuutähteistä voidaan tuottaa energiaa biokaasuteknologiaa hyödyntäen. Kun maatalouden sivuvirrat saadaan kestävästi kiertoon ja kasviproteiinien arvoketjua kehitettyä, pystytään sekä hillitsemään ilmastopäästöjä että säästämään neitseellisiä luonnonvaroja.
Kirjoittajat
Kirjoittajat työskentelevät ACE-life-hankkeen tehtäväkokonaisuudessa 8, joka tukee päästövähennystavoitteita edistämällä ja mahdollistamalla biokaasun ja muiden vähäpäästöisten kaasumaisten polttoaineiden käyttöä tieliikenteessä, työkoneissa ja pk-teollisuudessa; kohteissa, joissa sähköistäminen on haastavaa.
Satu Ervasti
Tutkija, väitöskirjatutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
etunimi.sukunimi@luke.fi
Milla Tynkkynen
Asiantuntija, Luonnonvarakeskus (Luke)
etunimi.sukunimi@luke.fi
