Työkoneet muodostavat noin kymmenesosan taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöistä, eivätkä niiden päästöt ole juuri vähentyneet viime vuosina. Päästöjen olisi vähennyttävä nykyistä huomattavasti nopeammin, jotta kansallinen hiilineutraaliustavoite ja EU päästövähennysvelvoitteet voidaan saavuttaa.
Ratkaisuja on olemassa. Työkoneiden päästöjä voidaan vähentää parantamalla energiatehokkuutta sekä siirtymällä sähköisiin, vetyä hyödyntäviin tai bio- ja sähköpolttoaineilla toimiviin työkoneisiin. Esimerkiksi energiaintensiivisessä käytössä olevien työkoneiden sähköistäminen teollisuusalueilla ja satamissa on tunnistettu kustannustehokkaaksi päästövähennyskeinoksi.
Ongelma ei siis ole vain ratkaisujen puute, vaan se, miten niiden käyttöönottoa ohjataan. Nykyinen politiikka vetää työkonealaa osin kahteen eri suuntaan: fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritään vähentämään, mutta samalla sitä ylläpidetään erilaisilla tuilla. Vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin siirtymiseen puolestaan on vain vähän suoraan työkoneisiin kohdistuvia kannustimia.
Fossiilisista polttoaineista luopuminen edellyttää teknologian lisäksi muutoksia toiminta- ja markkinamalleissa. Tätä muutosta kutsutaan kestävyyssiirtymäksi. Sen onnistumisessa ratkaisevaa on, että politiikkatoimet muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden ja ne ajoitetaan oikein. Ristiriitaiset tai väärin ajoitetut ohjauskeinot voivat jopa hidastaa muutosta.
Usein ilmastopolitiikassa keskustellaan yksittäisistä ohjauskeinoista, kuten veroista, päästökaupasta tai investointituista. Käytännössä mikään yksittäinen toimi ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan useita toisiaan tukevia keinoja eli politiikkapaketti, jossa oikein ajoitetut ohjauskeinot täydentävät toisiaan.
Työkoneiden kestävyyssiirtymässä ei ole kyse vain ilmastopolitiikasta. Se on myös teollisuus-, innovaatio-, kilpailukyky- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kotimaiset demonstraatiohankkeet voivat luoda vientireferenssejä suomalaisille yrityksille, vahvistaa energiaomavaraisuutta ja synnyttää uutta liiketoimintaa. Hyvin suunniteltu politiikkapaketti voi siten vähentää päästöjä ja samalla rakentaa edellytyksiä talouskasvulle ja suomalaisen teknologian viennille.
Kaksi muutosta etenee rinnakkain
Kestävyyssiirtymää voidaan kuvata niin sanotulla X-käyrällä (kuva 1). Sen ytimessä on ajatus kahdesta samanaikaisesta muutoksesta. Toisessa kehitetään, kokeillaan ja otetaan käyttöön uusia vähäpäästöisiä ratkaisuja, kuten sähköisiä työkoneita. Samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja muita kestämättömiä käytäntöjä ajetaan vähitellen alas.
Siirtymä kiihtyy vasta silloin, kun uudet ratkaisut ovat riittävän toimivia, saatavilla ja hinnaltaan kilpailukykyisiä. Kun ne muuttuvat kilpailukykyisiksi suhteessa fossiilisiin ratkaisuihin, niiden käyttöönotto alkaa levitä ja markkinat voivat vähitellen ohjata muutosta ilman julkista tukea.
Politiikkakeinojen tehtävä muuttuu siirtymän edetessä. Aluksi tarvitaan toimia, jotka auttavat uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Samalla tarvitaan keinoja, joilla fossiilisista ratkaisuista voidaan vähitellen luopua. Lisäksi on huolehdittava muutoksen oikeudenmukaisuudesta sekä politiikan johdonmukaisuudesta ja koordinaatiosta.
Näitä X-käyrän kohtia kutsutaan interventiopisteiksi. Toimiva politiikkapaketti sisältää toimia kaikkiin keskeisiin interventiopisteisiin.
Jotta siirtymä tapahtuisi oikeudenmukaisella tavalla, tarvitaan osaamisen kehittämistä, uudelleenkoulutusta, riittäviä siirtymäaikoja ja tukea niille ihmisille ja toimialoille, joihin muutos vaikuttaa eniten (kuvassa kohta 4). Lisäksi siirtymän tueksi tarvitaan poikkihallinnollista koordinaatiota ja yhteistyötä (kuvassa kohta 5) sekä sitovia tavoitteita ja seurantamekanismeja (kuvassa kohta 6).
Politiikkapakettiin tarvitaan kaikkia näitä toimenpidetyyppejä (kohdat 1–6). Nykyinen työkonealan politiikkakokonaisuus sisältää muutosta hidastavia toimia (kuvassa kohta 7) ja siitä puuttuvat erityisesti kannustimet vähäpäästöisten ratkaisujen skaalaamiseksi ja levittämiseksi (kuvassa kohta 2).
Politiikan ajoitus ratkaisee
Siirtymän alkuvaiheessa politiikan painopisteen tulisi olla uusien ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tutkimus- ja kehitysrahoitusta, investointitukia, pilotointeja, julkisia hankintoja sekä lataus- ja muun infrastruktuurin rakentamista.
Kun vähäpäästöiset ratkaisut ovat riittävän kypsiä ja kilpailukykyisiä, voidaan asteittain kiristää myös fossiilisten polttoaineiden kustannusohjausta ja sääntelyä. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi haittaverot ja -maksut sekä käyttörajoitukset.
Järjestyksellä on väliä. Jos fossiilisten ratkaisujen kustannuksia lisätään liian aikaisin, seurauksena voi olla päinvastainen vaikutus kuin mitä kestävyyssiirtymässä tavoitellaan. Esimerkiksi työkonesektorilla yritysten ja muiden toimijoiden taloudellisia resursseja voi kulua kasvaviin käyttökustannuksiin sen sijaan, että niitä voitaisiin käyttää uusiin investointeihin.
Tällöin ohjaus voi paradoksaalisesti heikentää yritysten mahdollisuuksia investoida juuri niihin ratkaisuihin, joiden avulla päästöjä olisi mahdollista vähentää. Siksi fossiilisten ratkaisujen kustannusten kasvattamisen rinnalla on huolehdittava siitä, että vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin siirtyminen on aidosti mahdollista.
Nykyinen politiikka vetää työkonealaa kahteen eri suuntaan
Työkonealaa ohjaava nykyinen politiikkakokonaisuus sisältää ristiriitaisia toimenpiteitä. Se ei siten muodosta johdonmukaista ja kattavaa politiikkapakettia, joka vauhdittaisi työkonealan kestävyyssiirtymää.
Toisaalta fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritään vähentämään esimerkiksi biopolttoöljyn ja tieliikenteen jakeluvelvoitteilla, teollisuuden alemmalla sähköveroluokalla sekä vuonna 2028 alkavalla fossiilisten polttoaineiden päästökaupalla (ETS2).
Samanaikaisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöä ylläpidetään esimerkiksi dieselin ja kevyen polttoöljyn energiaverotuilla, maatalouden energiaveron palautuksella sekä vuonna 2028 alkavalla ammattidieselin tuella. Lisäksi esimerkiksi satamat, kaivokset, rakennustyömaat ja terminaalit kuuluvat edelleen korkeampaan sähköveroluokkaan.
| Työkonealan kestävyyssiirtymää edistävät ja jarruttavat toimet (interventiopisteiden numerot kuvassa 1) | Nykyiset politiikkatoimet |
| 1. Kannusteet vähäpäästöisten ratkaisujen ja innovaatioiden synnyttämiseksi | Yleiset EU:n ja Business Finlandin TKI-tuet (osittain) |
| 2. Kannustimet vähäpäästöisten ratkaisujen ja innovaatioiden skaalaamiseksi ja levittämiseksi | EU:n investointi- ja demonstraatiotuet, jotka ovat hyvin kilpailtuja Teollisuusalueiden työkoneet ovat mukana alemmassa sähköveroluokassa II 0,05 snt/kWh (huom. satamat, kaivokset, rakennustyömaat ja terminaalit kuuluvat korkeampaan veroluokkaan 2,253 snt/kWh) Energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistukea (150 M€ v. 2026) voi osittain hyödyntää työkoneiden sähköistämiseen ja latausinfraan silloin, kun koneet liikuttavat tuotantoprosessin materiaaleja tehdasalueen sisällä. Tuki on kuitenkin heikosti hyödynnettävissä työkoneisiin, koska sitä ei voi hyödyntää urakkasopimuksissa. |
| 3. Toimet fossiilisista polttoaineista ja muista kestämättömistä käytännöistä luopumiseksi | Biopolttoöljyn jakeluvelvoite (8 % v. 2026) kevyeen polttoöljyyn Tieliikenteen jakeluvelvoite, jota polttoaineiden jakelija voi täyttää biopolttoaineilla, uusiutuvalla sähköllä ja RNFBO-polttoaineilla (Renewable Fuels of Non-Biological Origin). Tulossa 2028: fossiilisten polttoaineiden jakelun päästökauppa ETS2, joka esim. 50 €/t päästöoikeuden hinnalla nostaisi bensiinin sekoitehintaa arviolta +0,16 €/l ja dieselin hintaa +0,11 €/l. |
| 4. Siirtymän haittojen kompensointitoimet | Tulossa 2028: ammattidiesel eli dieselöljyn veronpalautus vähintään 10 vuodeksi päästökaupan (ETS2) hintavaikutusten kompensoimiseksi. Kustannus julkiselle taloudelle noin 40 M€/v. Tieliikenteen jakeluvelvoitteen joustomekanismi: polttoaineen jakelija voi täyttää jakeluvelvoitteestaan enintään 5,5 % Suomessa toteutetuilla päästövähennystoimilla, joihin kuuluu sähkökäyttöisten työkoneiden hankinta. |
| 5. Poikkihallinnollinen koordinaatio ja sektorirajat ylittävä yhteistyö | Työkonealan green deal Päästöttömät työmaat -green deal |
| 6. Sitovat päästövähennystavoitteet | EU:n taakanjakoasetus, jonka mukaan Suomen on vähennettävä sektorin päästöjä 50 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Työkoneet kuuluvat asetuksen piiriin, mutta sille ei ole asetettu omaa tavoitetta. |
| 7. Siirtymää hidastavat säilyttävät tai haitalliset tuet | Energiaintensiivisen teollisuuden 150 M€:n sähköistämistuesta (vuonna 2026) noin puolet on luonteeltaan säilyttävää tukea, koska yritykset saavat noin puolet energiaveron palautuksista vastikkeetta. Moottoribensiinin, dieselin ja biopolttoaineiden veronkevennys toteutettiin v. 2026 alussa. Moottoribensiinin vero on 70,18 snt/l, dieselöljyn 53,30 snt/l ja kevyen polttoöljyn 29,98 snt/l. Dieselin ja kevyen polttoöljyn energiaverotuen kustannus on valtiolle yli 1000 M€/v suhteessa bensaveron tasoon. Maatalouden energiaveron palautus kevyestä polttoöljystä 10,33 snt/l, johon on tulossa korotus 2026–2027 +4 snt/l. Korotus maksaa valtiolle 10 M€/v. |
Suurin aukko on vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöönotossa
Merkittävin puute nykyisessä politiikassa on, että siitä puuttuvat lähes kokonaan kannustimet vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöönottoon, niiden edellyttämän sähkönsyöttö- ja latausinfrastruktuurin rakentamiseen sekä kotimaisiin demonstraatio- ja pilotointihankkeisiin.
Työkoneet on rajattu esimerkiksi puhtaan siirtymän investointien verotuen ja energiatuen ulkopuolelle.
Tämän seurauksena politiikka kasvattaa osin fossiilisten polttoaineiden käytön kustannuksia, mutta ei samalla luo riittäviä edellytyksiä investoida niiden vaihtoehtoihin. Juuri tämä ristiriita pitäisi ratkaista, jotta työkoneiden päästöt saadaan nykyistä nopeampaan laskuun.
Miten politiikkapakettia sitten tulisi kehittää? Työkoneiden sähköistämisen murrosareenassa tunnistettiin useita politiikkatoimia, joilla siirtymää voitaisiin vauhdittaa. Käsittelemme näitä Hiilineutraali-blogisarjan seuraavassa osassa.
Kirjoittajat
Karoliina Auvinen
Erityisasiantuntija, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@syke.fi
Lähteet
Auvinen, K., Kaminen, K., Karhinen, S., Rekola, A., Pelkonen, J., Child, M., Kärhä, K., Rantsi, J., Ihonen, J., Suoma-lainen, E., Hyrynen, J., Pesonen, J., & Rasi, S. (2025). Politiikkatoimet liikkuvien työkoneiden puhtaan siirtymän edistämiseksi: Työkoneiden päästöjen vähentäminen tukee suomalaisten työkonevalmistajien kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hankkeen raportti. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/593784(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Auvinen, K., Kaminen, K., Vulli, A. & Pesonen, J. 2026. Työkoneiden sähköistämisen murrosareenan taustamuistion luonnos: Politiikkaehdotukset työkoneiden sähköistämisinvestointien edistämiseksi. Muistio. 15.5.2026. Ladattavissa: https://hiilineutraalisuomi.syke.fi/tyokoneiden-sahkoistamisen-murrosareenan-tyopajat-ja-tilaisuudet/(avautuu uuteen ikkunaan)
Berger, M., Karhinen, S., Auvinen, K., Loikkanen, V., Weaver, S. (2026). Kehitysehdotuksia ilmastorahoituksen tehostamiseksi. Ympäristöministeriön julkaisuja 2026:17. Ympäristöministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-275-4(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Business Finland 2025. Energiatuki. Verkkosivu. [Viitattu 28.7.2026] https://www.businessfinland.fi/palvelut/rahoitus/rahoituspalvelut/energiatuki/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Hebinck, A., Diercks, G., von Wirth, T., Beers, P. J., Barsties, L., Buchel, S., Greer, R., van Steenbergen, F., & Loorbach, D. (2022). An actionable understanding of societal transitions: The X-curve framework. Sustainability Science, 17(3), 1009–1021. https://doi.org/10.1007/s11625-021-01084-w(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kaljonen, M., Paloviita, A., Huttunen, S., & Kortetmäki, T. (2024). Policy mixes for just transitions: A holistic evaluation framework. Environmental Innovation and Societal Transitions, 52, 100885. https://doi.org/10.1016/j.eist.2024.100885(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kanger, L., Sovacool, B. K., & Noorkõiv, M. (2020). Six policy intervention points for sustainability transitions: A conceptual framework and a systematic literature review. Research Policy, 49(7), 104072. https://doi.org/10.1016/j.respol.2020.104072(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Karhinen, S., Pihlainen, S., Meriläinen, T., & Pohjola, J., Auvinen, K., Berger, M. (2026). Näkökulmia päästövähennystoimien kustannusvaikuttavuuteen ja ohjauskeinoihin Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2026. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/629334(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kern, F., Rogge, K. S., & Howlett, M. (2019). Policy mixes for sustainability transitions: New approaches and insights through bridging innovation and policy studies. Research Policy, Policy mixes for sustainability transitions: New approaches and insights through bridging innovation and policy studies, 48(10), 103832. https://doi.org/10.1016/j.respol.2019.103832(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Rogge, K. S., & Reichardt, K. (2016). Policy mixes for sustainability transitions: An extended concept and framework for analysis. Research Policy, 45(8), 1620–1635. https://doi.org/10.1016/j.respol.2016.04.004(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Suomen ilmastopaneeli. (2025). Suomen hiilineutraaliuspolku – Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista. Suomen ilmastopaneelin julkaisuja 1/2025. https://doi.org/10.31885/9789527457337(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Valtioneuvosto. (2026). Lausuntopyyntö: Puhtaan siirtymän investointien verotuelle esitetään jatkoa. Tiedote 8.5.2026. [Viitattu 28.7.2026] https://valtioneuvosto.fi/-/10623/puhtaan-siirtyman-investointien-verotuelle-esitetaan-jatkoa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Ympäristöministeriö. (2026). Ilmastovuosikertomus 2026. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/11111/13718(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
