Suomi kirjasi ilmastolakiin 2022 kunnianhimoisen tavoitteen: hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Kansallista tavoitetta ovat seuranneet monet kunnat, jotka ovat joko jo asettaneet omat hiilineutraaliustavoitteensa tai suunnittelevat sellaisen asettamista. Samalla tehtävä on vaikeutunut. Maankäyttösektori on muuttunut Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan viime vuosina hiilinielusta päästölähteeksi, ja päästökuilu hiilineutraaliuteen on yhä suuri. Nykytoimilla tavoitteisiin ei päästä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitteita pitäisi höllentää. Päinvastoin. Suomen ympäristökeskuksen maaliskuussa julkaisema arvio osoittaa, että Suomen ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta samalla oikeudenmukaisia. Ilmastolain tavoitteet perustuvat Suomen maksukykyyn nähden oikeudenmukaiseen osuuteen IPCC:n määrittelemästä 1,5 asteen hiilibudjetista. Hiilibudjetti tarkoittaa sitä hiilidioksidimäärää, jonka ihmiskunta voi vielä päästää ilmakehään, jotta lämpeneminen pysyy 1,5 asteessa. Uusimman tieteellisen tiedon perusteella päivitetyt laskelmat osoittavat, että Suomen tavoitteet ovat edelleen ajan tasalla.
Tavoitteilla on myös vahva kansalaisten tuki. Vuodenvaihteessa 2025–2026 tehdyssä kyselyssä yli puolet vastaajista, 55 prosenttia, katsoi, että vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta on pidettävä tiukasti kiinni. Suomalaiset eivät siis odota ilmastopolitiikalta perääntymistä, vaan jopa nykyistä vaikuttavampia ratkaisuja.
Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimia kaikilla sektoreilla.
Lisätoimia tarvitaan myös EU-velvoitteiden saavuttamiseen, ja niiden saavuttamisen jälkeen ilmastolain hiilineutraalisuustavoite on saavutettavissa jo kohtalaisilla lisätoimilla. Erityisesti maankäyttösektori on kaukana EU-velvoitteista, mutta toisaalta sektorilla on paljon potentiaalisia toimia. Kiertoaikojen pidentäminen, puuston kasvattaminen tiheämpänä ja kosteikkoviljely ovat esimerkkejä toimista, joilla voidaan vahvistaa nieluja ja vähentää päästöjä. Olennaista on myös se, että monet maankäyttösektorin toimet ovat kustannusvaikuttavuudeltaanparempia kuin monet lisätoimet taakanjako- tai päästökauppasektorilla tai hiilidioksidin talteenotossa.
Kunnilla on tässä työssä tärkeä rooli. Kuntien kunnianhimoiset tavoitteet vauhdittavat myös Suomen kansallisten tavoitteiden toteutumista. Hiilineutraaliustavoite ohjaa kuntia paitsi vähentämään päästöjä myös vahvistamaan nieluja maakäyttösektorilla. Työn tueksi on laadittu uusi yhtenäinen hiilineutraaliuden määritelmä kunnilla ja maakunnille. Se antaa yhteiset raamit tavoitteiden asettamiseen, suunnitteluun ja seurantaan.
Tavoitteen asettaminen on kunnille vapaaehtoista eikä yksi malli sovi kaikille. Kunnat ovat erilaisia, ja myös kansalliset politiikkatoimet vaikuttavat niihin eri tavoin. Siksi tärkeintä ei lopulta ole tavoitteen muotoilu, vaan se, että ilmastotoimia tehdään kaikilla sektoreilla ja pitkäjänteisesti.
Siksi nyt ei ole aika jarruttaa. Kun tavoitteet ovat oikeat, ne luovat suunnan, vauhdittavat käytännön toimia ja pitävät ilmastotyön johdonmukaisena. Kuntien työ tukee kansallista etenemistä, ja kansalliset ratkaisut puolestaan luovat edellytyksiä paikallisille teoille. Ilmastotavoitteista kiinni pitäminen ei ole vain ilmastopolitiikkaa. Se on myös taloudellisesti järkevää, yhteiskunnallisesti vastuullista ja tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.
Laura Saikku
Ryhmäpäällikkö, Ilmastoratkaisut/Kunnat ja alueet
Suomen ympäristökeskus
Lue lisää
Kunnille ja alueille yhtenäinen hiilineutraaliuden määritelmä
