Politiikkasuositukset kasviproteiinien arvoketjujen vahvistamiseksi
Suositukset:
- Kotimaisten valkuaiskasvien viljelyyn vauhtia
- Innovaatiot vahvistavat kilpailukykyä ja uudistumista
- Kouluruokailu uuteen nousuun
- Ihmisten tiedot ja taidot ajan tasalle
Proteiinilähteiden monipuolistaminen parantaa huoltovarmuutta ja kilpailukykyä, vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja tukee terveyttä.1 Vahvistamalla kasviproteiinien arvoketjuja voidaan saada merkittäviä taloudellisia hyötyjä, synnyttää uutta liiketoimintaa ja vähentää riippuvuutta valkuaiskasvien tuonnista.2
Valkuaiskasvien tuotannon keskimääräinen omavaraisuusaste oli Suomessa vuonna 2023 72 prosenttia, palkokasvien tuotannon osalta vain 54 prosenttia (Kuva 1).3 Arvioiden mukaan nykyisillä keskisadoilla palkoviljojen ja öljykasvien tuotanto voitaisiin viljelykiertoa maksimaalisesti hyödyntämällä jopa kolminkertaistaa.4 Kasviproteiinituotteiden markkinat ovat kasvussa, mikä tarjoaa Suomelle mahdollisuuden vahvistaa ruoka-alan kilpailukykyä ja uudistumista, luoda uusia työpaikkoja ja vahvistaa aluetaloutta.5,6
Pienkikin palkokasvien lisäys ruokavalioon auttaa tutkitusti parantamaan terveyttä.7 Tällä hetkellä kasvisten kulutus jää kuitenkin aikuisilla ja nuorilla kauas suosituksista (Kuva 2). 8,9 Ravitsemussuositukset kannustavat siirtymään kasvis- ja kalapainotteisempaan ruokavalioon terveys- ja ympäristösyistä.10
Siirtyminen kasvis- ja kalapainotteiseen ruokavalioon auttaa vähentämään maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä.11 Jos suomalaiset kuluttaisivat palkokasveja ravitsemissuositusten mukaisesti vuonna 2035, maatalouden päästöt olisivat taakanjakosektorilla 2,6 prosenttia ja maankäyttösektorilla noin 10 prosenttia pienemmät verrattuna nykykulutuksen mukaisiin päästöihin.12 Palkokasvien lisäämisestä viljelykiertoon on myös muuta hyötyä, sillä se parantaa luonnon monimuotoisuutta ja maan kasvukuntoa.13
Mitkä kasviproteiinit?
- Kasviproteiineilla tarkoitetaan kasveista peräisin olevia proteiineja. Kasviproteiineja saadaan paljon proteiineja sisältävistä kasveista, kuten palkokasveista ja öljyhampusta, mutta myös vähemmän proteiinia sisältävistä kasveista, kuten viljoista, kvinoasta ja perunasta.
- Palkokasveja ovat esimerkiksi pavut, herneet ja linssit. Lisäksi kasviproteiineja saadaan solumaatalouden tuotteista, Suomessa esimerkiksi pekiloproteiinista tai soleiinista.
- Vähittäiskaupan kasviproteiinituotteisiin luetaan kuuluviksi palkokasvit sekä kasvispohjaiset ruoka- ja meijerituotteet (teollinen, tuore ja pakaste).
Kuva 1. Kasviproteiinituotannon omavaraisuus (2023) (Jansik ym., 2024, s.15)
Kuva 2. Kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö sekä punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttö koulutusasteittain Suomessa vuonna 2017 (Kaljonen ym., 2022, muokattu Haario ym, 2022 ja THL). Suositusrajat vuonna 2024 julkaistujen uusien ruokasuositusten mukaiset (Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024).
Kasviproteiiniarvoketjujen vahvistamiseksi tarvitaan harkittuja ja johdonmukaisia toimia
Proteiinilähteiden monipuolistaminen vaatii toimia läpi koko arvoketjun tuotannosta jalostukseen ja kulutukseen.14,15 Julkinen ohjaus voi avittaa muutosta harkituilla ja oikea-aikaisilla toimilla,16 kuten myös esimerkit Euroopasta muistuttavat (ks. laatikot alla). Muutos edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä.
Tässä esiteltävät politiikkasuositukset on valmisteltu yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. ACE-projektin murrosareenaan osallistui vuosien 2025–26 aikana yhteensä 52 henkilöä, jotka edustivat kasviproteiiniarvoketjujen eri osia tuotannosta kulutukseen ja julkiseen ohjaukseen (ks. lista sivun lopussa). Osallistuminen murrospolkuprosessiin ei välttämättä tarkoita, että kyseinen organisaatio allekirjoittaa kaikki politiikkasuositusjulkaisun kohdat. Murrosareenaprosessissa ei ole pyritty konsensukseen vaan muutoksen edellytysten hahmottamiseen erilaisista lähtökohdista riippumatta.
Tanska ja Belgia näyttävät tietä kasviproteiini-arvoketjujen vahvistamisessa
- Tanska teki vuonna 2021 maataloussektorin vihreää siirtymää koskevan parlamentaarisen sopimuksen, jonka osana päätettiin laatia kansallinen kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelma (Handlingsplan for plantebaserede fødevarer).17 Vuonna 2023 valmistunut suunnitelma sisältää lukuisia julkisen vallan koordinoimia toimia ja rahoitusta ruuan arvoketjun eri osissa. Suunnitelma sisältää muun muassa pysyvän kasvipohjaisen ruuan rahaston perustamisen sekä kulutukseen, vientiin ja ruuan verokertymään liittyviä konkreettisia toimia.
- Vuonna 2021 Flanderin alue Belgiassa solmi vihreän proteiinin siirtymää koskevan sopimuksen (Green deal Eiwitshift)18 yhdessä 60 ruuan arvoketjun toimijan kanssa. Sopimuksen tavoitteena on kääntää kasviproteiinin ja lihan kulutuksen osuudet päittäin, ja nostaa kasviproteiinin kulutus 40:stä 60 prosenttiin proteiinien kokonaiskulutuksesta. Sopimuksessa toimijat tekivät konkreettisia sitoumuksia muun muassa paikallisen tuotannon lisäämiseen, ruokapalveluiden kehittämiseen ja uusiin tuoteinnovaatioihin liittyen.
EU:n toiminta-suunnitelma tavoittelee valkuaisrehun tuontiriippuvuuden vähentämistä
- Euroopan komissio on vuonna 2026 laatinut EU:n proteiinijärjestelmää koskevan toimintasuunnitelman (Protein Action Plan).19
- Suunnitelma pyrkii lisäämään öljy- ja valkuaiskasvien osuutta EU:ssa käytettävässä rehussa nykyisestä 25 prosentista 35 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Keskeisenä tavoitteena on unionin valkuaisjärjestelmän häiriönkestävyys, strategisen riippumattomuuden ja kestävyyden vahvistaminen.
- Suunnitelman toimenpiteet liittyvät muun muassa kestävän eurooppalaisen valkuaistuotannon ja omavaraisuuden lisäämiseen, tuontilähteiden monipuolistamiseen, tuontiriippuvuuksien arvioimiseen ja toimitusketjujen vahvistamiseen. Sitovat toimet liittyvät valkuaiskasvien rehukäyttöön. Ihmisravinnoksi käytettävään kasviproteiiniin liittyvät toimet ovat luonteeltaan suosituksia, eikä niihin liity uusia rahoitussitoumuksia tai tavoitteita.
1. Kotimaisten valkuaiskasvien viljelyyn vauhtia
Valkuaiskasvien viljelyn lisäämisessä avainasemassa on viljelyvarmuus ja kannattavuus. Kannattava valkuaiskasvien viljely edellyttää viljelytekniikan hallintaa sekä Suomen olosuhteisiin soveltuvien lajien ja lajikkeiden jalostusta. Myös kriittisten tuotantopanosten saatavuus, mukaan lukien siemenet ja viljelyvarmuutta tukevat kestävät kasvinsuojeluratkaisut, on varmistettava. Viljelykokeiluihin liittyviä riskejä on tasattava arvoketjussa oikeudenmukaisesti. Maataloustukiin tarvitaan remonttia, sillä pinta-alaperusteiset tuet ylläpitävät olemassa olevaa tuotantorakennetta. Tuotantoon sidottuja tukia sekä investointi- ja siirtymätukia voidaan suunnata valkuaiskasvien viljelyyn kansallisilla päätöksillä. Typensitojakasveja on viisasta hyödyntää viljelykierrossa täysimääräisesti. Viljelijöiden kokemuksia kannattaa tuoda kiinnostavasti esiin tuotemarkkinoinnissa ja viestinnässä.
| Toimenpide | Kuvaus (säädösmuutokset ja toimeenpano) | Aikataulu ja rahoitustarve | Vastuutahot |
|---|---|---|---|
| Palkokasvien jalostusohjelmien vahvistaminen | Parannetaan kasvinjalostuksella palkokasvien viljelyvarmuutta, kuivuuden- ja taudinkestävyyttä sekä makua, ja vähennetään haitta-ainepitoisuuksia. | Pitkäjänteisesti toteutettava. Rahoitus tutkimusrahoitusta kohdentamalla | Boreal Kasvinjalostus Oy, tutkimuslaitokset ja -rahoittajat |
| Maataloustukien suuntaaminen valkuaiskasvien tuotantoon; viljelyriskien tasaaminen. | Kannustetaan valkuaiskasvien täysimääräiseen hyödyntämiseen viljelykierrossa. Korotetaan valkuaiskasvien viljelyyn suunnattua erikoiskasvipalkkiota (vuonna 2026 95 e/ha). Suunnataan investointi- ja siirtymätukia valkuaiskasvituotantoon ja tasataan viljelykokeiluihin liittyviä riskejä. | Heti. Rahoituksen varmistaminen osana tulevaa kansallista ja alueellista kumppanuus-suunnitelmaa (NRP 2028–2034) | MMM, Ruokavirasto, viljelijät, elintarvikeyritykset |
| Maatalous-koulutuksen ja -neuvonnan uudistaminen | Vahvistetaan palko- ja öljykasviosaamista maatalousalan koulutuksessa ja neuvonnassa. Kasvilajiston monipuolistuessa tarvitaan merkittävästi lisää tutkijoiden ja viljelijöiden yhteistyötä ja neuvontaa erilaisten viljelykiertojen toimivuudesta. Koulutuksessa ja neuvonnassa on tärkeää huomioida erilaiset viljelytekniset näkökohdat, joilla voidaan parantaa viljelyn kannattavuutta. Viljelijöiden välinen yhteistyö uusien valkuaiskasvien viljelykokeilussa auttaa vähentämään riskiä, kun uusia lajikkeita voi kokeilla ja testata yhdessä. Valkuaiskasvi-foorumin perustamisella voidaan tukea vertaisoppimista. | Pitkäjänteisesti | MMM, neuvonta-organisaatiot, vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR), maatalousalan oppilaitokset ja yliopistot, järjestöt |
2. Innovaatiot vahvistavat kilpailukykyä ja uudistumista
Jatkuva ja vahvistuva TKI-toiminta on perusvaatimus uusien kasviproteiinituotteiden ja ruokainnovaatioiden luomiselle. Julkisella rahoituksella ja takauksilla voidaan kiihdyttää yksityistä rahoitusta ruokainnovaatioiden haastavassa skaalausvaiheessa. Verotuksella voidaan puolestaan kannustaa kuluttajia terveellisiin ja kestäviin ruokavalintoihin sekä elintarviketeollisuutta terveellisempien ja ympäristöystävällisempien tuotteiden kehittämiseen. Kauppa voi vaikuttaa tuotteiden saatavuuteen ja houkuttelevuuteen.
| Toimenpide | Kuvaus (säädösmuutokset ja toimeenpano) | Aikataulu ja rahoitustarve | Vastuutahot |
|---|---|---|---|
| Innovaatio-rahoituksen ohjelmallinen kohdentaminen kasviproteiini-tuotteiden kehittämiseen ja skaalaukseen | Suunnataan TKI-rahoitusta kasviproteiini-tuotteiden ja tuotanto-teknologioiden kehittämisvaiheen lisäksi myös tuotteiden kaupallistamiseen, konseptointiin ja markkinointiin. Alan kehittyminen tarvitsee myös uusia katalysoivia rahoitusinstrumentteja, joissa julkinen sektori kantaa riskiä yhdessä yritysten kanssa. Innovaatio-rahoitus on tärkeää koota yhteen hakuprosessiin, jotta sitä voidaan myös ohjata suunnitelmalli-semmin. | Heti Hallitus on linjannut vuonna 2025 10 milj. euron T&K-rahoituksen ruuantuotannon uusien arvoketjujen kehittämiseen vuosina 2026–2029. Lisärahoitusta ja takauksia on kuitenkin kasvatettava edelleen. EU-rahoitusta on hyödynnettävä täysimääräisesti. | EU:n tutkimusrahoitus-instrumentit ja kumppanuudet, muun muassa Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan investointirahasto (EIR) ja Euroopan kilpailukykyrahasto (ECF). Kotimaiset julkiset rahoittajat, kuten elinvoimakeskukset, Finnvera ja Business Finland. |
| Uuselintarvike-lainsäädännön uudistaminen | Uuselintarvike-lainsäädännön hyväksymis-prosessien nopeuttaminen ja keventäminen siten, ettei se estä suomalaisteninnovaatioiden skaalaamista ja kaupallistamista. | Heti Säädösmuutos ei aiheuta merkittäviä lisäkustannuksia vaan voi jopa tuottaa säästöjä. | EU, EFSA, MMM, Ruokavirasto |
| Päästö- ja terveysperusteinen ruuan verotus | Suomen markkinoille sopivan veromallin selvittäminen ja toimeenpanon tarkennus, kuten esimerkiksi ruuan ALV-kantojen eriyttäminen. | Heti Veromuutosten kansantaloudelliset kustannukset ja hyödyt arvioitava. | VM, tutkimuslaitokset |
| Kaupan ja teollisuuden yhteiskunta-sitoumus kotimaisen terveyttä edistävän ruuan tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi | Solmitaan elintarvikealan toimijoiden yhteinen yhteiskuntasitoumus kotimaisen ja terveyttä edistävän ruuan kulutuksen ja tuotannon vahvistamiseksi, sekä kotimaisten elintarvikkeiden lisäarvon tuomiseksi näkyväksi kuluttajille, sis. kasviproteiinit. (vrt. Kiertotalouden green deal) | Heti Toimiala kantaa vastuun kustannuksista. | PTY, ETL, kaupan alan yritykset, elintarvike-teollisuuden yritykset, YM, MMM, KKV |
| Yhtenäinen mittaristo kasvi- ja eläinproteiinien kulutuksen seurantaan | Kasvi- ja eläinproteiinien kulutuksen seurantaan tarvitaan yhtenäinen ja läpinäkyvä riippumaton seurantamenetelmä. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään jo olemassa olevia mittareita ja seuranta-menetelmiä, jotta parhaat käytännöt saadaan käyttöön koko toimialalle. Seurannan toteutus julkisen tahon puolesta vahvistaa menetelmien luotettavuutta ja vertailtavuutta. | Heti Seuranta-menetelmien kehittämistä voidaan tukea hankerahoituksella. | Kaupan alan yritykset, PTY, ETL, elintarvike-teollisuuden yritykset, MMM |
3. Kouluruokailu uuteen nousuun
Suomessa kouluruokaa tarjotaan päivittäin lähes miljoonalle koululaiselle ja opiskelijalle. Kouluruokailulla onkin merkittävä rooli kasviproteiiniarvoketjujen vahvistamisessa. Kouluruuan arvostuksen parantaminen vaatii päämäärätietoista työtä ja sitoutumista kunnilta ja valtiolta.20 Lainsäädännöllä voidaan turvata yhtäläinen oikeus ravitsemuksellisesti täysipainoiseen ja ympäristön kannalta kestävään ruokaan. Ruokapalveluhenkilöstön koulutus tukee laadukkaan kouluruuan valmistusta. Elintarviketurvallisuuden omavalvontaa ja seurantaa voidaan laajentaa ravitsemussuositusten seurantaan. Tämä kannustaa myös yksityisiä ruokapalveluiden tuottajia terveellisen ruuan tarjontaan.
| Toimenpide | Kuvaus (säädösmuutokset ja toimeenpano) | Aikataulu ja rahoitustarve | Vastuutahot |
|---|---|---|---|
| 80 prosenttia oppilaista osallistuu kouluruokailuun -ohjelma | Valtion ja kuntien yhteinen sitoumus kouluruokailun osallistumisen vahvistamiseksi ja arvostuksen nostamiseksi. Yhteisesti asetettu tavoite, jota tukevat monet toimet. Viisivuotinen ohjelma voitaisiin julkistaa esimerkiksi vuonna 2028, kun kouluruokailu täyttää 80 vuotta. | 2028–2033 Vaatii erillisrahoituksen myös kunnilta. | OKM, STM, OPH, kunnat |
| Turvataan lasten ja nuorten yhtäläinen oikeus ravitsemuksellisesti täysipainoiseen ja ympäristön kannalta kestävään ruokaan ja riittävään ruokailuaikaan | Kansallisten ravitsemus-suositusten noudattamis-velvoitteen sisällyttäminen perusopetusta, varhaiskasvatusta, lukioita, ammatillisia oppilaitoksia ja korkeakouluja koskeviin lakeihin. Esimerkiksi Perusopetuslain 628/1998 31 § uudelleen muotoilu seuraavasti: ”Opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksen-mukaisesti järjestetty ja ohjattu, ravitsemus-suositusten mukainen täysipainoinen maksuton ateria. Ruokailuaika on vähintään puoli tuntia.” | Heti Säädösmuutos voi aiheuttaa lisäkustannuksia, jotka riippuvat oppilaitosten lähtötilanteesta ja uudistusten toteutustavasta. | OKM, OPH, kunnat, VRN |
| Koulutus-kokonaisuus ruokapalveluiden osaamisen ja reseptiikan kehittämiseksi | Koulutuskokonaisuus osaamisen lisäämiseksi. Koulutukseen voidaan sisällyttää esimerkiksi työntekijöiden ja asiakkaiden osallistamisen toimintamallit, kasvis- ja hybridireseptiikan kehittäminen, vatsaystävällisten tuotteiden ja valmistustapojen huomioiminen, reseptien muokkaaminen ja tarjoaminen koti- ja opetuskäyttöön. Koulutuksella varmistetaan, että ruoka on maukasta ja ravitsevaa ja että oppilaat pääsevät mukaan kouluruokailun ja reseptiikan kehittämiseen. | Heti Kunnille ravitsemus-suositusten noudattamisesta maksettavan kannustinrahan ohjaaminen ruokapalveluiden laadun parantamiseen ja henkilöstön koulutukseen. | STM, MMM, kunnat, ruokapalvelut |
4. Ihmisten tiedot ja taidot ajan tasalle
Kestävien ja terveellisten elintapojen ja ruokailutottumusten tueksi tarvitaan tiedeperustaista ja laaja-alaista viestintää. Ruokakasvatusta on laajennettava varhaiskasvatukseen, ja sitä on vahvistettava peruskouluissa sekä kasvatus- ja terveysalan opinnoissa.
| Toimenpide | Kuvaus (säädösmuutokset ja toimeenpano) | Aikataulu ja rahoitustarve | Vastuutahot |
|---|---|---|---|
| Valtakunnallinen terveyden edistämisen projekti | Uusi valtakunnallinen terveyden edistämisen projekti, joka auttaa ihmisiä terveellisten ja kestävien elintapojen omaksumisessa (verrokkina Pohjois-Karjala-projekti). Poikkihallinnollinen yhteistyö ja koordinaatio kansallisen ruokastrategian ja Terveydeksi-ohjelman kanssa on tärkeää. Samoin laaja-alainen yhteistyö kolmannen sektorin, median, elintarviketeollisuuden, kaupan ja yritysten kanssa. | Heti, pitkäjänteinen Vaatii erillisrahoituksen | VNK, MMM, STM, THL, Ruokavirasto, teollisuus ja kauppa, järjestöt, mediatalot |
| Ruokakasvatuksen integrointi koulukohtaisiin opetus-suunnitelmiin. Ulotetaan ruokakasvatus alakouluihin ja varhais-kasvatukseen. | Ruokakasvatus on mainittu opetussuunnitelmassa, mutta sen käytäntöön vieminen vaatii räätälöityjä sisältöjä. Kotitalousopetus tulisi ulottaa alakouluun, ja aistilähtöinen ruokakasvatus-menetelmä SAPERE valtavirtaistaa varhais-kasvatuksessa. Ruokakasvatus-materiaalin saatavuutta tulee parantaa. | Pitkäjänteinen Muutos aiheuttaa kunnille kustannuksia, jotka riippuvat oppilaitosten lähtötilanteesta ja uudistusten toteutustavasta. | OKM, OPH, kunnat, koulut |
Muutos vaatii rohkeutta ja yhteistyötä
Proteiinilähteiden monipuolistaminen vaatii investointeja uusiin tuotantosuuntiin, tukirakenteiden uudistamista ja pitkäjänteistä työtä kulutuksen ja tuotannon kehittämiseksi. Samalla on huolehdittava muutoksen vaikutusten hallinnasta ja lieventämisestä kotieläintuotannossa, johon nykyiset ruoka-alan investoinnit Suomessa pääosin kohdistuvat. Julkisen vallan ja poliittisten päättäjien tehtävänä on osoittaa suunta ruoka-alan uudistumiselle sekä tukea toimijoita sopeutumaan proteiinilähteiden monipuolistamisesta aiheutuviin muutoksiin.
Toimiala on valmis muutokseen. Nyt on poliittisten päätösten aika!
Kasviproteiinialan murrospolkutyöpajoihin on osallistunut asiantuntijoita seuraavista organisaatioista:
Osallistuminen murrospolkuprosessiin ei välttämättä tarkoita, että kyseinen organisaatio allekirjoittaa kaikki politiikkasuositusjulkaisun kohdat. Murrosareenaprosessissa ei ole pyritty konsensukseen vaan muutoksen edellytysten hahmottamiseen erilaisista lähtökohdista riippumatta.
Aalto-yliopisto
Apetit Ruoka Oy
Atria Suomi Oy
Baltic Sea Action Group
Boreal Kasvinjalostus Oy
Compass Group Suomi Oy
Demos Helsinki
Eduskunta
Elintarviketeollisuusliitto ry
Espoo Catering Oy
FoodFarm Oy
Helsingin kaupunki
Helsingin yliopisto
Huoltovarmuuskeskus
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Lidl Suomi
Luonnonvarakeskus
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- metsätaloustuottajain Keskusliitto ry
Marttaliitto ry
MeEat Food Tech Oy
Pro Vege ry
ProAgria
Päivittäistavarakauppa ry PTY
Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry
Suomen elintarvikeyhdistys Suvi ry
Suomen osuuskauppojen keskuskunta SOK
Suomen ympäristökeskus
Ulkoministeriö
Vegaanihaaste/Ilmastoruoka.fi-hanke
Voima-Papu Finland Oy
VTT
Vöner Oy
WWF Suomi
Ylva
Julkaisun kirjoittajat:
Minna Kaljonen, tutkimusprofessori, Suomen ympäristökeskus
Aino Rekola, tutkija, Suomen ympäristökeskus
Eelis Hemberg, suunnittelija, Suomen ympäristökeskus
Tiina Piiroinen, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
Aliisa Vulli, suunnittelija, Suomen ympäristökeskus
Kaarina Kaminen, tutkija, Suomen ympäristökeskus
Venla Riekkinen, erikoissuunnittelija, Suomen ympäristökeskus
Titta Tapiola, tutkija, Luonnonvarakeskus
Markus Nurmi, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Elisa Niemi, johtava ruoka-asiantuntija, WWF Suomi
Stella Höynälänmaa, ohjelmajohtaja, WWF Suomi
Sonja Nielsen, tohtorikoulutettava, Aalto-yliopisto
Lähteet:
[1] Rekola, A., Albrecht, E., Ervasti, S., Heikkinen, M., Kaljonen, M., Luostarinen, S., Lång, K., Pelkonen, J., Rasi, S., Savolainen, H., Tynkkynen, M., Valve, H., 2024. Kestävyyssiirtymän politiikkaohjaus maataloussektorin haastavilla aloilla (Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hankkeen raportti). Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
[2] Jansik, C., Kaukovirta, A., Knuuttila, M., Kohl, J., Koivisto, A., Lehtonen, H., Niemi, J., Pesonen, L., Rikkonen, P., Saarni, K., Setälä, J., Wejberg, H., 2024a. Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä: Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki.
[3] Jansik, C., Karikallio, H., Kotilainen, T., Känkänen, H., Pihlanto, A., 2024b. Kasviproteiini kasvun tiellä: Tiekartta ruoan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 68/2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki.
[4] Jansik 2024b
[5] Maa- ja metsätalousministeriö, 2026. Onnellisen ruuan maa: Kansallisen ruokastrategian toimeenpanosuunnitelma 2026–2030. https://mmm.fi/documents/1410837/255139482/Kansallisen%20ruokastrategian%20toimeenpanosuunnitelma%20julkaistu%204.9.2026.pdf/08a55eb7-e448-2526-0f12-ed6f1d28d2f0?t=1788850508016(siirryt toiseen palveluun)
[6] Jansik 2024a; Jansik2024b
[7] Leg4Life-hankkeen politiikkasuosituksia 3: Palkokasvien syöminen edistää terveyttä ja kestävyyttä. Helsingin yliopisto. (siirryt toiseen palveluun)http://hdl.handle.net/10138/627358(siirryt toiseen palveluun); Bäck, S., Päivärinta, E., Pellinen, T., Itkonen, S.T., Lehtovirta, M., Erkkola, M., Kaartinen, N.E., Männistö, S., Pajari, A.-M., 2025. Nutritional and health benefits of a partial substitution of red and processed meat with non-soy legumes: a 6-week randomized controlled trial in healthy working-age men. Eur J Nutr 64, 259. (siirryt toiseen palveluun)https://doi.org/10.1007/s00394-025-03783-x(siirryt toiseen palveluun)
[8] Valsta, L.M., Tapanainen, H., Kortetmäki, T., Sares-Jäske, L., Paalanen, L., Kaartinen, N.E., Haario, P., Kaljonen, M., 2022. Disparities in Nutritional Adequacy of Diets between Different Socioeconomic Groups of Finnish Adults. Nutrients 14, 1347. (siirryt toiseen palveluun)https://doi.org/10.3390/nu14071347(siirryt toiseen palveluun)
[9] Haario, Peppi et al. Tutkimus: Nuorten ruokavalinnat ovat vielä kaukana terveellisen ja kestävän ruokavalion tavoitteista – uusia yhteiskunnallisia toimia tarvitaan. (siirryt toiseen palveluun)https://www.julkari.fi/items/67c3518a-98a4-44a7-8e16-0f1d70cdfacc(siirryt toiseen palveluun)
[10] Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024. Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/items/ccee5af9-43c2-473f-993b-fd28c3f2fc17
[11] Lehtonen, H., Leino, M., Seppälä, J., Haario, P., Jansik, C., Kaartinen, N., Kettunen, M., Mattila, T., Maukonen, M., Männistö, S., Saarinen, M., Wejberg, H., 2026. Suuntana ilmastotehokas maatalous Suomessa. Suomen ilmastopaneeli. https://doi.org/10.31885/9789527457412(siirryt toiseen palveluun)
[12] Heikkinen, M. & Savolainen, H. (2026) Kasviproteiinien arvoketjujen murrospolkujen ENVIMATscen-mallinnuksen tuloksia. Esitys toisessa kasviproteiiniarvoketjujen murrospolkutyöpajassa 21.5.2026.
[13] Toivonen, M., Huusela, E., Hyvönen, T., Marjamäki, P., Järvinen, A., Kuussaari, M., 2022. Effects of crop type and production method on arable biodiversity in boreal farmland. Agriculture, Ecosystems & Environment 337, 108061. (siirryt toiseen palveluun)https://doi.org/10.1016/j.agee.2022.108061(siirryt toiseen palveluun)
[14] Kaljonen, M., Ott, A., Huttunen, S., Kuusela, A.-J., Lonkela, A., 2021. Policy mixes for more vital legume value chains: Evaluation across competing policy frames. International Journal of Sociology of Agriculture and Food 27, 1–21;
[15] Rekola et al, 2024.
[16] Kaljonen, M., Paloviita, A., Huttunen, S., Kortetmäki, T., 2024. Policy mixes for just transitions: A holistic evaluation framework. Environmental Innovation and Societal Transitions 52, 100885. https://doi.org/10.1016/j.eist.2024.100885(siirryt toiseen palveluun); Rekola et al. 2024.
[17] Ministry of Food, Agriculture and Fisheries of Denmark, 2023. Danish Action Plan for Plant-based Foods. https://en.fvm.dk/Media/638484294982868221/Danish-Action-Plan-for-Plant-based-Foods.pdf(siirryt toiseen palveluun)
[18] Gielen, B., Thewissen, K., Jaspers, S. & Rubens, K. (2023). A new narrative for the protein shift, Departement Omgeving, Vlaamse overheid. https://omgeving.vlaanderen.be/sites/default/files/2026-04/EIWITSHIFT_Eindrapport_FINAAL_ENG.pdf(siirryt toiseen palveluun)
[19] Euroopan komissio, 2026. EU:n proteiinijärjestelmän häiriönsietokykyä, strategista riippumattomuutta ja kestävyyttä koskeva suunnitelma. COM(2026) 355 final. Bryssel, 7.7.2026.
[20] Riekkinen, V. ja Vulli, A. Kasviproteiinien käytön edistäminen kuntien ruokapalveluissa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja; 31/2026. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-5876-6(siirryt toiseen palveluun) [1] Kortleve, A.J., Mogollón, J.M., Harwatt, H., Bruckner, M., Liu, B., Behrens, P., 2026. Stranded assets in European agriculture during food system transformations. Nat Food 7, 38–44. https://doi.org/10.1038/s43016-025-01283-z(siirryt toiseen palveluun)
