Työkoneiden sähköistämiseen on tarjolla yhä enemmän ratkaisuja, mutta teknologian kehitys yksin ei riitä vauhdittamaan työkonealan kestävyyssiirtymää. Politiikan on luotava edellytykset uusien ratkaisujen käyttöönotolle ja yleistymiselle sekä hallitulle luopumisille fossiilisista polttoaineista.
Blogisarjan ensimmäisessä osassa osoitimme, että nykyisestä työkonealan politiikkapaketista puuttuvat lähes kokonaan kannustimet vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöönottoon ja se sisältää myös siirtymää hidastavia ohjauskeinoja. Nyt esittelemme ratkaisuja työkonealan sähköistymisen politiikkaohjauksen parantamiseksi, ja miten eri toimet voidaan sovittaa yhteen.
Suunnataan TKI-tukia sinne, missä ratkaisut vielä puuttuvat
Työkoneiden käyttökohteet ovat erilaisia, eikä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen ole yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Sähköisiä työkoneita on jo saatavilla rakennustyömaille, satamiin, kaivoksiin, teollisuusalueille ja eläintiloille. Sen sijaan esimerkiksi puunkorjuussa ja viljatiloilla sähköistäminen on haastavampaa, joten myös muita vähäpäästöisiä ratkaisuja, kuten vetyä, sähköpolttoaineita ja biopolttoaineita, tarvitaan.
Julkisia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotukia kannattaisi suunnata erityisesti kohteisiin, joissa markkinat eivät vielä tarjoa toimivia vaihtoehtoja, kuten puunkorjuu- ja viljatiloille tai sellaisiin hyvin raskaisiin työkoneisiin, joita ei voi liikuttaa sähköjohtimilla. Näin julkinen TKI-tuki kohdistetaan tehokkaasti teknologioihin, jotka eivät vielä ole valmiita markkinoille.
Pilotointi- ja hankintatukia tarvitaan käyttöönoton laajentamiseen
Energiaintensiivisessä käytössä olevien työkoneiden sähköistäminen esimerkiksi rakennustyömailla, satamissa ja teollisuusalueilla on tunnistettu kustannustehokkaaksi päästövähennyskeinoksi. Haasteena on saada ratkaisut siirtymään yksittäisistä demonstraatioista laajempaan käyttöön. Käyttöönottoa hidastavat etenkin sähköisen kaluston dieselkalustoa korkeammat hankintakustannukset, lataus- ja sähkönsyöttöinfrastruktuurin puutteet sekä vähäiset kokemukset sähköisten koneiden käytöstä erilaisissa ympäristöissä.
Sähköinen vaihtoehto on jo usein elinkaarikustannuksiltaan kilpailukykyinen polttomoottorikäyttöisiin koneisiin verrattuna. Korkea hankintahinta voi silti tällä hetkellä estää investoinnin. Markkinoiden alkuvaiheessa politiikan tehtävänä onkin madaltaa investointikynnystä ja vähentää investointeihin liittyviä riskejä esimerkiksi hankintatuilla, verokannustimilla, valtion lainatakauksilla tai romutuspalkkiolla. Eri käyttövoimien välisiin hintaeroihin voidaan puolestaan vaikuttaa esimerkiksi polttoaine- ja energiaverotuksella.
Sähköisten ratkaisujen skaalaamiseksi tulisi myös käynnistää vähäpäästöisten työkoneiden pilotointiohjelma. Vastaava TKI-puitehanke sisältyy jo Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan (KAISU3) ja kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan, mutta sille ei ole toistaiseksi osoitettu rahoitusta.
Pilotoinnilla voidaan kerätä käytännön käyttökokemuksia, vahvistaa käyttäjien osaamista ja luoda eri käyttöympäristöissä referenssejä, jotka hyödyttävät vähäpäästöisiä työkoneita valmistavien kotimaisten yritysten tuotekehitystä ja vientiä.
Sähköiset työkoneet tarvitsevat toimivan latausinfrastruktuurin
Työkoneiden sähköistäminen ei onnistu, jos niitä ei voida ladata käyttökohteessaan. Sama haaste koskee raskasta liikennettä, sillä sähköisiä kuorma-autoja tulee voida ladata logistiikkareittien varrella. Satamissa, terminaaleissa ja teollisuusalueilla työkoneet ja kuljetusajoneuvot voivat hyödyntää samaa latausinfrastruktuuria. Siksi työkoneiden ja raskaan liikenteen sähköistämistä pitäisi tarkastella myös yhteisenä infrastruktuurikysymyksenä.
Analyysissämme ehdotamme yritysalueille suunnattua investointitukea sähkönsyöttö- ja latausinfrastruktuurin rakentamiseen ja verkkoliittymien tehonkorotuksiin. Yrityksille syntyy kustannuksia esimerkiksi muuntamoista, kaapeloinnista ja latauspisteistä. Tukea tarvitaan myös energiavarastoihin, jotka voivat vähentää liittymätehon tarvetta, mahdollistaa suurteholatauksen ja lisätä joustoa sähkön hintavaihteluiden hallintaan.
Julkisilla hankinnoilla luodaan kysyntää sähköisille työkoneille
Pelkkä teknologian tarjonta ei riitä, jos sähköisillä työkoneilla tehtäville urakoille ei ole näkyvissä riittävää kysyntää. Julkiset hankinnat voisivat vauhdittaa merkittävästi markkinoiden kehitystä.
Kunnat, valtio ja muut julkiset toimijat voivat luoda kysyntää sähköiselle kalustolle asettamalla hankinnoilleen vähäpäästöisyyskriteerejä, tarkastelemalla hankintahinnan sijaan elinkaarikustannuksia ja tekemällä pidempiä urakkasopimuksia. Samalla julkiset hankinnat voivat tarjota uusille ratkaisuille ensimmäisiä asiakkuuksia ja referenssejä, jotka edistävät sähköisten työkoneiden yleistymistä myös yksityisillä markkinoilla.
Ensin toimivat vaihtoehdot, sitten vahvempi kustannusohjaus
Siirtymä edellyttää fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä samaan aikaan, kun vähäpäästöisiä ratkaisuja skaalataan kannustinten avulla. Fossiilisista polttoaineista irtautumista tukevia ohjauskeinoja ovat esimerkiksi päästöjen verotus tai uusiutuvan sähkön sisällyttäminen biopolttoöljyn jakeluvelvoitteeseen ja sen asteittainen nostaminen.
Fossiilisten polttoaineiden hintoja nostavien ohjauskeinojen ajoitus suhteessa muihin politiikkatoimiin on kuitenkin ratkaisevaa. Jos polttonesteiden kustannuksia korotetaan ilman muita kannustimia, polttomoottoreista riippuvaisten yritysten varat voivat kulua kasvaviin polttoainekustannuksiin sen sijaan, että niitä voitaisiin käyttää sähköistämisinvestointeihin. Siksi kustannusohjauksen rinnalla tarvitaan toimia, jotka parantavat yritysten mahdollisuuksia investoida sähköisiin tai muihin vähäpäästöisiin ratkaisuihin, joilla voidaan päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Politiikkatoimien järjestys on siis olennainen. Siirtymän alkuvaiheessa painopisteen tulisi olla vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönoton vauhdittamisessa. Kun sähköiset tai muut vähäpäästöiset ratkaisut ovat kussakin käyttökohteessa riittävän kypsiä ja kilpailukykyisiä, fossiilisten polttoaineiden kustannusohjausta ja sääntelyä voidaan vahvistaa.
Tuetaan kestävyyssiirtymää, ei fossiiliriippuvuutta
Siirtymän haittojen kompensoinnin tulisi auttaa yrityksiä irtautumaan fossiilisista polttoaineista, ei pitkittää niiden käyttöä. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden päästökauppakustannuksia alentava tuki, kuten vuonna 2028 alkava niin kutsuttu ammattidieselin veronpalautus, voi helpottaa yritysten tilannetta lyhyellä aikavälillä mutta samalla heikentää kannustimia siirtyä uuteen teknologiaan.
Parempi vaihtoehto olisi suunnata resursseja muutoksen mahdollistamiseen. Esimerkiksi sähkönsyöttö- ja latausinfrastruktuuriin kohdistuvat investoinnit voivat edistää useiden toimintojen sähköistymistä samanaikaisesti. Hankintatuilla voidaan puolestaan vauhdittaa konekannan uudistumista ja siten lisätä myös käytettyjen sähköisten työkoneiden tarjontaa. Koneiden käyttöönottoa voidaan tukea pilotointituilla sekä yritysten ja työntekijöiden osaamisen vahvistamisella.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää vähävaraisiin yrityksiin, joille suuret alkuinvestoinnit voivat muodostaa merkittävän kynnyksen. EU:n sosiaalisen ilmastorahaston tarkoituksena on tukea ilmastosiirtymässä haavoittuvassa asemassa olevia toimijoita, mutta pienet työkoneyrittäjät on rajattu sen ulkopuolelle.
Vähäpäästöisiin ratkaisuihin siirtymistä edistävät kompensaatiotoimet auttaisivat fossiilisista polttoaineista riippuvaisia yrityksiä sopeutumaan muutokseen sen sijaan, että ne ylläpitäisivät riippuvuutta tuontiöljystä.
Reilussa kestävyyssiirtymässä yrityksille luodaan todellinen ja taloudellisesti mahdollinen reitti kohti päästövähennyksiä.
Johdonmukainen politiikka luo ennakoitavan toimintaympäristön
Työkoneiden sähköistymisessä ei lopulta ole kyse yksittäisistä tukitoimista. Yritykset tekevät kalusto- ja infrastruktuuri-investointeja vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi niiden on olennaista pystyä ennakoimaan, mihin suuntaan sääntely, markkinat ja teknologia kehittyvät.
Tätä ennakoitavuutta voidaan vahvistaa taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi poikkihallinnollisella yhteistyöllä sekä selkeillä päästövähennystavoitteilla ja niiden seurannalla. Ehdotamme analyysissamme muun muassa työkonealan yhteistyöryhmän perustamista, tiekarttatyötä sekä työkonesektorille omaa päästövähennystavoitetta.
Keskeinen kysymys on, mihin rajalliset julkiset resurssit kohdennetaan. Nykyisistä fossiilisten polttoaineiden käyttöä ylläpitävistä tuista ja veroista voitaisiin suunnata resursseja demonstraatioihin, sähköisen kaluston investointeihin sekä sähkö- ja latausinfrastruktuuriin.
Tavoitteena pitäisi olla politiikkapaketti, jossa eri toimet vetävät samaan suuntaan. Uusien ratkaisujen kehittämistä tuetaan siellä, missä teknologia ei ole vielä kehittynyttä, ja toimivien ratkaisujen käyttöönoton esteitä poistetaan. Samalla fossiilisista polttoaineista luopumista vauhditetaan sitä mukaa, kun sähköiset vaihtoehdot lisääntyvät markkinoilla.
Voit tutustua politiikkatoimien analyysiin tarkemmin alla olevasta liitteestä. Havainnot perustuvat työkoneiden sähköistämisen murrosareenassa ja asiantuntijahaastatteluissa yhdessä työkonealan eri toimijoiden kanssa tunnistettuihin politiikkatoimiin ja kehitysehdotuksiin.
Katso myös ACE-projektissa laaditut politiikkasuositukset suomalaisen työkonealan kestävyyssiirtymän ja viennin edistämiseksi.
Lisätietoja
Karoliina Auvinen
Erityisasiantuntija, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@syke.fi
