Opas kasviproteiinien käytön lisäämiseen kuntien ruokapalveluissa

Päättäjiä ja viranhaltijoita kiinnostavat selkeät perustelut siitä, millaisia hyötyjä kasviproteiinien käytön lisäämisellä voi olla kunnille ja elinkeinoille sekä millaisilla tavoitteilla ja ohjauskeinoilla muutosta voitaisi tukea. Neutraalilla ja tutkimusperusteisella viestinnällä voi oikoa väärinkäsityksiä ja lievittää aiheettomia huolia. Esimerkiksi ruoan kustannukset, hävikki ja ruoan kotimaisuusaste voivat mietityttää.

Viestinnässä kannattaa korostaa terveys-, hyvinvointi- ja taloushyötyjä sekä välttää turhaa vastakkainasettelua. Ilmastotyöhön sitoutuneissa kunnissa päättäjiä ja viranhaltijoita voivat kiinnostaa myös ympäristö- ja luontohyödyt sekä päästövähennyspotentiaali.

Kunnan toiminnan linjaavat poliittiset päättäjät, mutta tietoa kasviproteiinien käytön lisäämisen hyödyistä tarvitaan koko päätöksentekoprosessissa sekä päättäjille että eri toimialojen edustajille, asiantuntijoille ja virkahenkilöille. Tietoa on hyvä levittää myös ruokapalvelutuottajalle, koulujen ja päiväkotien henkilökunnalle, kuntalaisille ja lasten huoltajille.

Ruokakasvatus edesauttaa muutoksen läpivientiä nyt ja tulevaisuudessa. Kunnan ruokapalveluista päätettäessä kannattaa varmistaa, että niin ruokapalveluiden kuin kasvattajien asiantuntemus huomioidaan päätöksenteossa systemaattisesti.

• Kotimaisen kasviproteiinituotannon omavaraisuutta ja kasvupotentiaalia käsitellään Luonnonvarakeskuksen Kasviproteiini kasvun tiellä -raportissa. Raportin mukaan suomalaisten kuluttamasta proteiinista 38 % oli kasviperäistä ja 62 % eläinperäistä vuonna 2023. Suomen kasviproteiinituotanto kattoi 29 % proteiinikulutuksesta, mutta kehittämistoimien onnistuessa sen olisi vuonna 2040 mahdollista kattaa tarvittava määrä. Kasviproteiinituotannon kasvulla on monia hyötyjä – se parantaisi esimerkiksi myös eläinperäisen ruoan ja tuotantopanosten huoltovarmuutta.
• Tutkittua tietoa ilmastoystävällisestä ruokavaliosta on koostettu esimerkiksi Ilmasto-oppaan artikkeliin Ilmastonmuutosta voi hillitä ilmastoystävällisellä ruokavaliolla.
• Tutkittuun tietoon perustuvat kansalliset ravitsemussuositukset näyttävät suuntaa kohti terveellistä ja kestävämpää ravitsemusta. Ravitsemussuositukset ovat pohjana myös kohderyhmäkohtaisille ruokailusuosituksille esimerkiksi varhaiskasvatukseen, kouluille ja toisen asteen oppilaitoksille, joita myös päivitetään. Näistä on tarkemmin tietoa osiossa Ravitsemus- ja ruokailusuositukset ohjaavat toimintaa.
• Planetaarinen ruokavalio on EAT-Lancet-tiedekomitean kehittämä ravitsemussuositus, joka ohjaa vielä kansallisia ravitsemussuosituksiakin kunnianhimoisemmin ilmastonmuutosta hillitsevään, terveelliseen ruokavalioon. Esimerkiksi Vantaan kaupungilla on tavoitteena edetä kohti planetaarista ruokavaliota päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tarjottavassa ruoassa. WWF:n sivuilta löytyy vinkkejä planetaarisiin ruokavalioihin.
• Lasten ruokakasvatuksen integroimiseksi koko kunnan toimintaan on kehitetty Itä-Suomen yliopistossa kattava Ruokakunta-toimintamalli. Ruokakunnan työkalut & toimintamallit -julkaisusarja koostuu seitsemästä työkalusta ja toimintamallista, joiden avulla saadaan lisää tietoa ja ymmärrystä ruokakasvatuksesta kunnan päätöksentekoon, ruokakasvatuksen toimijat näkyviin ja samaan pöytään, lasten kokemus ruokailusta keskiöön, sekä lisää ruokakasvatusyhteistyötä huoltajien kanssa.
• Lisää vinkkejä ruokatarjonnan ja ruokakasvatuksen kehittämiseen kunnan luottamushenkilöille, viranhaltijoille ja päälliköille varhaiskasvatuksen näkökulmasta katsottuna on koottu Ruoka-askel toimintamallin sivuille 10–11. Hankkeen lopputuloksena todettiin, että kasvipainotteisuuden lisääminen vähensi ruoan ilmasto- ja luontokatovaikutuksia lisäämättä hävikkiä tai kustannuksia.
• Tutustu proteiinikasvien viljelyn talous- ja ympäristövaikutuksiin. Erityisesti palkokasvit (kuten herne, härkäpapu ja apilat) ovat avainasemassa nykyaikaisessa uudistavassa viljelyssä.

Kuntien ruokapalvelujen tarjontaan vaikuttavat keskeisesti kansalliset ravitsemussuositukset sekä näiden pohjalta laaditut kohderyhmäkohtaiset ruokailusuositukset. Ravitsemus- ja ruokailusuositukset pohjautuvat tutkittuun tietoon ja pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joten niihin on erittäin hyvä nojata kuntien ruokapalveluja suunniteltaessa. Suositusten ensisijaisena tavoitteena on terveellinen ravitsemus ja hyvinvointi, jota voidaan toteuttaa myös ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

• Pohjoismaisten ravitsemussuositusten sisältö löytyy tiivistetysti Ruokaviraston sivulta. ”Pääsanoma suosituksista on tämä: suosi kasvikuntapainotteista ruokavaliota, vähennä lihankulutusta, ja syö enemmän kalaa.”
• Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024 on laadittu koko väestötasolle, ja ne luovat pohjan kohderyhmäkohtaisille ruokailusuosituksille. Huomaathan, että alla linkitetyt ruokailusuositukset on julkaistu ennen uusimpia kansallisia ravitsemussuosituksia ja niitä tullaan päivittämään.
  • Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistu Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus korostaa terveyden ja ravitsemuksen lisäksi ruokailon ja ruokakasvatuksen tärkeyttä ja pedagogista roolia.
  • Vuonna 2017 julkaistu Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus keskittyy terveyttä ja kestävää kehitystä edistävään ruokailuun ja ruokaosaamisen kartuttamiseen monialaisena oppimiskokonaisuutena korostaen kiireetöntä yhdessä syömistä ja ruokailun kasvatuksellisen ohjaamisen tärkeyttä.
  • Toisen asteen opiskelijoiden suositukset Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ruokailusta – ruokailusuositukset ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin julkaistiin vuonna 2021. Oppaasta löytyy säädösten ja suositusten lisäksi myös ideoita tuote- ja palvelumuotoiluun, yhteistyöhön, viestintään sekä toiminnan seurantaan ja arviointiin. Katso myös opiskelijoiden ja nuorten aikuisten ruokailun ohjeet kuntapäättäjälle ja koulutuksen järjestäjälle Ruokaviraston sivulta.
• Täysin kasvipohjaiselle, vegaaniselle ruokavaliolle löytyy useista oppaista myös omat suosituksensa, joissa on huomioitu ravitsemuksen täysipainoinen toteutuminen. Vegaanisen ruokavalion koostamisesta voi lukea lisää Ruokaviraston sivulta. Huomioithan, että sivu perustuu lapsiperheiden ruokasuositukseen, jota ollaan päivittämässä.

Muutokset alkavat asetetuista tavoitteista. Monilla kunnilla on asetettuna varsin kunnianhimoisia ilmasto-, kestävyys ja resurssiviisaustavoitteita. Ruokapalvelujen rooli kuntien ilmasto- ja resurssiviisaustyössä tunnistetaan, mutta strategiset tavoitteet ovat usein yleisluonteisia ja keskittyivät kasvipainotteisuutta enemmän kotimaisen ruoan ja lähiruoan suosimiseen sekä hävikin vähentämiseen.

Terveyden ja ympäristökestävyyden edistämiseksi tulisi tarjontaa kuitenkin muovata nykyistä selkeästi kasvipainotteisemmaksi, ja tämän tulisi myös näkyä asetetuissa tavoitteissa. Samalla kunta voi edistää paikallista kasviproteiinituotantoa. Tavoitteiden toteutumista voidaan edistää myös painottamalla opetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmissa kestävyys- ja ruokakasvatusta. Tavoitteita voidaan asettaa useille eri tasoille:

• Kuntastrategiassa linjataan yleisellä tasolla kestävyydestä, kiertotaloudesta, luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja päästövähennystavoitteista.
  • Kuntaesimerkki: Mikkelin strategiassa hankinnoissa korostetaan ilmastokestäviä elintarvikkeita ja -ruokapalveluja.
• Ilmasto-, hyvinvointi- ja hankintastrategioissa ja -suunnitelmissa voi asettaa tavoitteiksi tuottaa ja suosia terveellisiä, ilmastonmuutosta hillitseviä, kiertotaloudellisia tai kestävän kehityksen mukaisia hankintoja ja palveluja.
• Ruokapalvelun voi velvoittaa strategian, suunnitelman tai sopimuksen kautta noudattamaan vähintään kansallisia ravitsemussuosituksia ja kohderyhmäkohtaisia ruokailusuosituksia. Nämä ohjaavat terveys- ja hyvinvointi edellä kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota.
• Ruokapalvelulle voidaan asettaa tarkempia tavoitteita kasviproteiinien käytölle, kasvis- ja kasvipainotteiselle ruoalle sekä ruokailun aiheuttamille päästöille esimerkiksi palvelukuvauksessa tai -sopimuksessa. Tavoitteita voidaan asettaa myös ruokakasvatukseen liittyvälle yhteistyölle.
• Lisäksi kunnan olisi hyvä pohtia, millä keinoilla voidaan tukea paikallista elinvoimaisuutta ja kehittää koko ruokaketjua. Keinot voivat liittyä esimerkiksi kasviproteiinien viljelymahdollisuuksien, elintarvikeyritysten tai tuotantolaitosten toimintaedellytysten, sekä ravintola- ja ruoka-alan kestävyysosaamisen ja laajemman yhteistyön tukemiseen, mahdollistamiseen tai sujuvoittamiseen. Keskustele esimerkiksi hankintarenkaan, tukkutoimittajan ja viljelilöiden kanssa, miten paikallista kasviproteiinituotantoa ja -valmisteita saataisiin paremmin käyttöön.

Tavoitteeseen sitoutuminen antaa työlle selkeän suunnan ja tarjoaa selkänojaa, mikäli työ kohtaa vastustusta. Samalla tavalla kuin kunta voi sitoutua ilmastotavoitteisiin, voi se sitoutua myös kasviproteiinien käytön ja kestävän ravitsemuksen ja ruokailun edistämiseen. Katso alta valmiit sitoumusmallit, joilla saat työlle tavoitteellisuutta, vertaistukea ja asiantuntijoiden sparrausta.

• Kiertotalouden Green Deal -sitoumus uudistavan ruokajärjestelmän teema-alueella
  • Tutustu uudistava ruokajärjestelmä -muutosalueen visioon ja toimenpiteisiin
  • Tee sitoumus toimenpidealueen 3 toimenpiteelle ”Edistetään kasvispainotteisen ruoan ja kalan hyödyntämistä julkisissa ruokapalveluissa ja hankinnoissa. Edistetään näiden valmistamiseen liittyvää osaamista ruokapalveluissa.”
  • Tukea tekemiseen ja Green Deal -sitoumukseen saa Kiertotalous-Suomen Kunnat ja alueet sekä Uudistava ruokajärjestelmä -ryhmiltä.
  • Esimerkiksi Vantaan kaupunki on sitoutunut edistämään ilmastoystävällistä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää ruokajärjestelmää ravitsemussuositusten mukaisesti tavoitteena edetä kohti planetaarista ruokavaliota. Vantaalla muun muassa tavoitellaan vapaassa otossa olevan kasvisruoan menekin kasvua ja kehitetään reseptiikkaa ympäristöystävällisempään suuntaan mm. kasviproteiinia ja lihaa yhdistelevillä resepteillä ja kasvipohjaisten tuotteiden käytöllä. Kasvisruoan menekkiä lisätään houkuttelevuutta nostamalla sekä kasvatuksellisilla keinoilla. Samalla tavoitellaan oppilaiden kasvavaa osallistumista ruokailuun. Mittareina on myös ateriapalvelujen asiakaskohtaisen hiilijalanjäljen laskeminen ja sen aleneminen viiteen prosenttiin vuodessa sekä ruoan luontovaikutusten selvittäminen ja toimenpiteiden laatiminen näiden pienentämiseksi.
  • Kuopion kaupunki on puolestaan sitoutunut yhdessä ruokapalvelutuottajansa Servica Oy:n kanssa lisäämään ruokapalveluissa kotimaisten kasvisten ja kalan käyttöä sekä vähentämään ruokahävikkiä muun muassa alla listatuilla toimilla. Mittarina toimii viiden viikon kiertävän ruokalistan hiilijalanjälki kahden päivittäisen lounasvaihtoehdon keskiarvona (sisältäen ruokajuoman ja leivän).
    • Korvataan lihaa kasvi- ja kalaproteiinilla ja tarjotaan lapsille ja nuorille maistuvaa kasvisruokaa (kustannustehokkaat kotimaiset kasviproteiinit).
    • Ravitsemuksellisesti täysipainoiset kasvisruuat tehdään yhä useammin täysin kasvipohjaisena, mikä vähentää myös erityisruokavalioiden tarvetta.​
    • Tiivistetään yhteistyötä koulujen ja Servican välillä huomioiden ruokakasvatus ja ravitsemussuositukset. Palvelusopimuksessa huomioidaan jatkossa paremmin sitovien tavoitteiden ja mittarien avulla ilmastonäkökulmat ja luonnon kantokyvyn näkökulmat.
    • Seurataan Ilmastoviksu valinta -merkinnän kriteerit täyttävien aterioiden määrää ja laatua.
• Sitoumus 2050: Ravitsemussitoumus
  • Katso esimerkkejä kasviproteiinien ravitsemussitoumuksista.
  • Tee kasviproteiinien käyttöä koskeva kestävän kehityksen ravitsemussitoumus. Katso ohjeet sitoumuksen tekemiseen.

Kasviproteiinien käyttöä ja ilmastokestäviä ruokapalveluja voi edistää monin erilaisin tavoittein. Kuntien lähtötasot ja paikalliset ominaisuudet ovat hyvin erilaisia, joten tavoitteitakin on eritasoisia. Alla on koottuna valmiita esimerkkejä, joita voi hyödyntää ja soveltaa omaan kuntaan sopivalla tavalla. Tavoitteet voi asettaa kunnalle tai ruokapalvelutuottajalle. Hankintakriteerejä on koottu osioihin Ruokapalvelun hankinta ja ohjaus sekä Elintarvikkeiden hankinta ja kilpailutus.

• Noudatamme kansallisia ravitsemussuosituksia ja kohderyhmäkohtaisia ruokailusuosituksia.
• Lisäämme kasviproteiinien osuutta kunnan ruokapalveluissa asteittain (esimerkiksi 10 % vuodessa).
• Näytämme esimerkkiä noudattamalla kuntien tarjoiluissa samaa kestävää linjaa, kuin mitä ruokapalveluiden kouluruoalta vaaditaan.
• Laskemme ruokapalvelutuottajan hiilijalanjäljen ja seuraamme sitä.
• Laskemme tarjottujen aterioiden hiilijalanjäljen ja seuraamme sitä.
• Teemme näkyväksi ruokapalvelujen ja -järjestelmän hiilijalanjäljen osana kunnan CO2-päästöjä sekä konkretisoimme asiaa päätöksenteossa, viestinnässä ja opetuksessa.
• Teemme toimintasuunnitelman ruokapalvelujen ja tarjotun ruoan hiilijalanjäljen vähentämiseksi.
• Seuraamme kasviproteiiniruokien menekkiä ja kehitämme ruokia tarvittaessa saadun palautteen perusteella.
• Tarjoilemme kasvisruokaa kaikille vapaasti otettavana vaihtoehtona.
• Asetamme kasvisruoan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi linjastolla.
• Kehitämme kasviproteiinireseptejä ja valmistusosaamista maistuvan ruoan varmistamiseksi.
• Teemme ravitsemuksellisesti täysipainoiset kasvisruaat yhä useammin täysin kasvipohjaisena, mikä vähentää myös erityisruokavalioiden tarvetta.​
• Tarjoamme joka päivä kasviproteiineja tai palkokasveja jossain muodossa.
• Otamme ruokalistakiertoon mukaan kasvisruokapäivän, jolloin tarjolla on vain kasvisruokaa (kuitenkaan korostamatta tätä liikaa viestinnässä).
• Tunnistamme maistuvia ja toimivia kasvi- ja eläinproteiinien yhdistelmiä ja hyödynnämme niitä ruokalistoilla. Korvaamme sekaruoissa asteittain osan lihasta kasviproteiineilla, kunnes löydämme sopivan osuuden.
• Korvaamme lihaa kasvi- ja kalaproteiinilla ja tarjoamme lapsille ja nuorille maistuvaa kasvisruokaa hyödyntäen kustannustehokkaita ja kotimaisia kasviproteiineja.
• Kiinnitämme huomiota ruokien nimeämiseen niin, ettei kasviproteiinit ja kasvisruoka korostu erikoisina.
• Osallistamme ruokailijoita ja keittiön henkilöstöä ruokailun ja reseptien kehittämiseen.
• Panostamme kestävään ruokakasvatukseen ja opetamme kestävää ruokailua.
• Panostamme viestintään kotien suuntaan ja tarjoamme vanhempainilloissa maistiaisena kasvispainotteista kouluruokaa.
• Tiivistämme yhteistyötä koulujen ja ruokapalvelutuottajan välillä huomioiden ruokakasvatuksen ja ravitsemussuositukset.
• Tiivistämme yhteistyötä kasviproteiinien käytön ja kestävän ruokailun edistämisessä erilaisten sidosryhmien kanssa.

Suuri osa kunnista tuottaa ruokapalvelun omana toimintanaan, jolloin ruokapalvelun toimintaa ohjaavat kuntastrategian tavoitteet, erilaiset tiekartat ja talousarvion raamit. Jos ruokapalvelutuottaja on osa kuntakonsernia, on omistajaohjauksella tärkeä rooli. Jos taas ruokapalvelun tuottaa joku muu, on palvelukuvaus ja -sopimus keskeinen työn suunnan määrittämisessä.

• Hankintalain uudistus muuttaa kuntien ruokapalvelujen toimijakenttää, ja nyt onkin hyvä mahdollisuus varmistaa, että mahdolliset uudet palvelutuottajat tuottavat ruoan myös ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Uudistus astui voimaan 18.6.2026 ja vaikuttaa etenkin sellaisiin hankintayksiköihin, jotka käyttävät osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä (in-house-yhtiöitä). Uudessa laissa hankintayksikön (esim. kunnan) tulee omistaa vähintään 10 prosenttia Oy-muotoisesta sidosyksiköstä, jotta hankintayksikkö voi käyttää sidosyksikön palveluita. Lue lisää hankintalain uudistuksesta ja siirtymäajoista Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla.

Miten kunta ruokapalvelunsa järjestääkin, on joka tapauksessa tärkeää määrittää selkeät toimintaa ohjaavat tavoitteet sekä sopia niiden seurannasta ja raportoinnista. Tavoitteiden priorisointi auttaa kirkastamaan, mihin ruokapalvelutuottajan olisi tärkeintä keskittyä. Onko tärkeintä kotimaisuusaste, luomuaste, kasvipainotteisuus vai tarjottujen aterioiden hiilijalanjälki? Voisiko kunta tai ruokapalvelutuottaja tarjota tulospalkkioita ohjaamaan kasviproteiinin käytön ja kasvisruoan menekin lisäämiseen?

Mikäli ruokapalvelusopimus on kestoltaan pitkä, on siihen hyvä kirjata vaatimus tai mahdollisuus kehittää toimintaa haluttuun suuntaan sopimuskauden aikana. Ruokapalvelulta on myös hyvä edellyttää sopimuksessa yhteistyötä ruokakasvatuksessa koulujen ja varhaiskasvatuksen yksiköiden kanssa. Lisäksi yhteistyö on hyvä sisällyttää opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin opetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmissa.

Hankintojen tueksi on tarjolla esimerkiksi seuraavia ohjeistuksia:

• Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema Vastuullisten ruokapalvelujen hankintaopas tarjoaa kattavasti kokonaisvaltaisia ohjeistuksia vastuullisten ruokapalveluhankintojen tekemiseen ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja ravitsemuksellisen vastuullisuuden näkökulmista. Huomioi, että opas on julkaistu vuonna 2021, mutta se sisältää yhä paljon relevantteja vinkkejä.
• Julkisten hankintojen kriteeripankki tarjoaa valmiita kriteerejä hyödynnettäväksi ja sovellettavaksi ruokapalvelun hankinnassa. Alla on koottuna linkkejä muutamiin ruokapalvelua koskeviin kriteereihin. Kriteereistä voi myös antaa palautetta.
  • Kasvipohjaisten pääruokien osuus
  • Kasvipohjainen ruoka vapaasti otettavana vaihtoehtona
  • Kestävästi tuotetut kasvipohjaiset raaka-aineet
  • Vastuullisen elintarvikehankinnan kriteerit
  • Toimittajan henkilöstön ympäristöosaaminen
  • Sopimuskauden aikainen yhteistyö
• Helsingin kaupunki on laatinut interaktiivisen, harjoituksia sisältävän oppaan vähähiilisten julkisten hankintojen tekemiseen ja hiilijalanjäljen huomioimiseen hankinnoissa. Yhtenä keskeisenä teemana oppaassa on ruokapalvelut ja elintarvikkeet. Oppaasta löytyy myös case-esimerkki siitä, miten Helsingin kaupunki huomioi hiilijalanjäljen henkilöstöravintolan hankinnassa ja kilpailutuksessa. Opas löytyy Avointen oppimateriaalien kirjastosta.
• Julkisten hankintojen neuvontayksikkö (JHNY) tarjoaa hankintayksiköille ajankohtaista neuvontaa kaikissa hankintoihin liittyvissä asioissa, kuten elintarvikehankinnoissa ja hankintalakiuudistuksessa.
• Motiva on julkaissut sarjan oppaita luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen eri hankintakategorioissa, mukaan lukien elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa. Opas tarkastelee hankintaprosessia kokonaisuutena ja yhdistää laajempaa kontekstia ja tietopohjaa käytännön hankintakeinoihin. Löydät lisätietoja ja oppaiden latauslinkin Motivan sivuilta.

Hankinnat voivat olla varsin haastavia prosesseja, ja niissä kannattaa hyödyntää käytettävissä olevia kunnan, alueellisen tai muun yhteistyöorganisaation hankinta-asiantuntijoita. Hankinnoille on useita erilaisia vaatimuksia elintarviketurvallisuudesta ja ravitsemussisällöstä erilaisiin vastuullisuus- ja kestävyysnäkökulmiin.

Myös kunnan erilaiset tavoitteet on huomioitava hankinnoissa – kunnassa voidaan haluta suosia esimerkiksi luomutuotteita tai kotimaisia, lähellä tuotettuja tai Reilun kaupan tuotteita, ainakin joissain tuoteryhmissä. Tavoitteiden priorisointi auttaa määrittelemään, mikä on ensisijaisen tärkeää ja mistä voidaan tarvittaessa joustaa. Kotimaisuusaste ja lähiruoan suosiminen on monille kunnille tällä hetkellä tärkeämpää kuin kasvipainotteisuus, mutta hyvin suunniteltuna voidaan hankinnoilla edistää myös kotimaisten kasviproteiinien käyttöä. Katso lisää vinkkejä osiosta Edulliset ja kotimaiset kasviproteiinituotteet.

Markkinavuoropuhelujen järjestäminen auttaa varmistamaan, että hankinnan toiveet ja tarjonta kohtaavat, ja kilpailutus ei turhaan sulje pois mahdollisia tarjoajia. Vuoropuhelut auttavat myös varmistamaan, että tarjotut tuotteet ovat soveltuvia esimerkiksi ruokapalvelun tuotantoprosessien, saatavuuden, säilyvyyden, pakkauskokojen, ravitsemuslaadun, sulavuuden tai allergeenien osalta.

Yhteishankinnoilla ja hankintarenkaaseen liittymisellä voi vähentää hankintojen ja kilpailutuksen kuormittavuutta. Dynaamisiin hankintamalleihin voidaan lisätä tuotteita myös kesken kauden. Suurten volyymien vuoksi näihin voi olla haastavaa saada ketterästi mukaan uusia kiinnostavia tai paikallisten pientuottajien tuotteita, mutta eri hankintakeinoja voi myös yhdistellä. Suuren volyymin tuotteet voi hankkia yhteishankintana suurista tukuista ja pienhankinnoilla voi täydentää palettia paikallisilla tai kokeiltavilla raaka-aineilla ja tuotteilla. Dynaamisiin ruokahankintoihin voi tutustua mm. katsomalla Kekri-hankkeen webinaaritallenteen Hankinta haltuun tunnissa: Mikä on DPS ja miten se sopii ruokahankintoihin?(siirryt toiseen palveluun).

Ohjeita hankintojen tueksi:

• Motivan sivuilta löytyy kootusti tietoa elinvoimaa, hyvinvointia ja alueellista kasvua edistävistä elintarvikehankinnoista.
  • Esimerkiksi opasta lähi- ja luomuruoan lisäämiseen dynaamisella hankintajärjestelmällä voi soveltaa myös paikallisten kasviproteiinien hankintaan.
  • Katso myös Motivan julkaisema opas vastuullisiin elintarvikehankintoihin.
• Julkisten hankintojen kriteeripankki tarjoaa valmiita kriteerejä hyödynnettäväksi ja sovellettavaksi elintarvikkeiden hankinnassa. Alla on koottuna linkkejä muutamiin ruokapalvelua koskeviin kriteereihin. Kriteereistä voi myös antaa palautetta.
  • Vastuullisen elintarvikehankinnan kriteerit
  • Ravitsemuslaatu: Kasviproteiinivalmisteet ja kasvisruokavalmisteet
• Elintarvikkeiden hankinnoissa neuvontaa tarjoaa muun muassa Julkisten hankintojen neuvontayksikkö.
• Motiva on julkaissut sarjan oppaita luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen eri hankintakategorioissa, mukaan lukien elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa. Opas tarkastelee hankintaprosessia kokonaisuutena ja yhdistää laajempaa kontekstia ja tietopohjaa käytännön hankintakeinoihin. Löydät lisätietoja ja oppaiden latauslinkin Motivan sivuilta.
• Muista myös tukeutua omaan hankintayksikköösi, alueellisiin hankintaosaajiin sekä valtakunnallisiin, yhteishankintoja tukeviin tahoihin, kuten Hanseliin.
  • Hanselin Murua rinnan alle -sivustolta löytyy tietoa tulevista yhteishankinnoista, tukipalveluista sekä kevään 2026 kiertueen esitysmateriaaleja.

Kasviproteiinien käytön lisääminen voi hyvin suunniteltuna tuoda taloudellisia säästöjä, mutta se ei tapahdu itsestään ilman sille osoitettua aikaa, henkilö- ja kehitysresursseja sekä johdon tukea. Kehitystyöhön voi saada lisäresursseja hankkeista, mutta resurssien riittävyys ja työn jatkuvuus on varmistettava myös hankkeiden päätyttyä.

• Esimerkiksi ruokapalveluissa kaivataan mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen, tuotekehitykseen, uusien reseptien testaamiseen ja kokeiluihin. Liian tiukka talous voi johtaa heikkolaatuiseen ruokaan, hiipuvaan ruokailuasteeseen sekä kasvavaan hävikkiin. Myös liian pieni linjasto voi olla esteenä kasviproteiiniruokien tasavertaiselle saatavuudelle.
• Kunnan asettamien erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen voi olla haasteellista liian tiukoilla määrärahoilla. Keskustelu tavoitteiden priorisoinnista yhdessä ruokapalvelun kanssa auttaa yhteensovittamaan tavoitteet ja realiteetit.
• Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa puolestaan on varattava aikaa ruokakasvatukselle ja yhteistyölle ruokapalveluiden ja huoltajien kanssa. Opettajien kannustava esimerkki ja läsnäolo ruokailutilanteessa on tärkeä kasviproteiinien hyväksyttävyyttä edistävä tekijä, joka vaatii myös tietoista resursointia esimerkiksi valvonta-ateriatuen muodossa.

Tavoitteet ohjaavat toimintaa, mutta hyvien tavoitteiden asettaminen on haastavaa ilman tietoa nykytilasta, ja toisaalta kehitystä on vaikea seurata ilman mittareita. Muutoksia voi toki tehdä myös ilman näitä, mutta tiedolla johtaminen ja tulosten todentaminen lisäävät vakuuttavuutta. Seurantaa voi tehdä kevyemmin tai perusteellisemmin riippuen kunnan ja ruokapalvelun volyymistä ja käytettävissä olevista resursseista.

• Yksinkertaisimmillaan voidaan seurata kasvisruokien sekä kasviproteiineja sisältävien ruokien osuutta ruokalistalla. Seurantaa kannattaa tehdä koko ruokalistan tasolla eikä vain kasvisvaihtoehtojen menekin perusteella. Näin myös sekä kasviproteiinia että lihaa sisältävien ruokien ja lisukkeiden vaikutukset tulevat huomioiduksi.
• Ostoraporteilta saadaan tieto hankituista elintarvikkeista, mutta esimerkiksi valmisruokien sisältämät proteiinit on arvioitava erikseen. Näiden ohella on seurattava myös ruokien menekkiä.
• Tarkemmalle tasolle päästään, mikäli resepteissä käytettyjen raaka-aineiden tiedot, määrät ja menekki ovat laskettavissa.
  • Joillain kunnilla on käytössään tähän oma Excel-laskuri, johon voidaan integroida myös raaka-aineiden päästökertoimia.
  • Suomen ympäristökeskus on laatinut vapaasti hyödynnettävän ravintolan ruokien hiilijalanjälkilaskurin tarjottavien ruokien hiilijalanjäljen kokonaiskuvan laskemiseen. Huomioithan, että laskurin kertoimia ei ole päivitetty.
  • Raaka-aineiden hiilijalanjälkitietoja löytyy myös valmiiksi integroituna tuotannonohjausjärjestelmistä (esim. Aromi 14, Jamix, Kespro, Mealdoo, Poweresta), mikäli tällainen on ruokapalvelulla käytössä.
• Raaka-aineiden päästökertoimina voi hyödyntää esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tuottamaa ilmastovaikutusdatasettiä ruokapalvelusektorille. Datasettiin ollaan päivittämässä puolivalmisteiden päästökertoimia vuoden 2026 aikana. Ravintoainekoostumuksista saa puolestaan tietoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Fineli-tietokannasta. Ruokalistan hintojen ja luomuasteen arvioinnissa voi hyödyntää Portaat luomuun -ohjelman Ekoruokakonetta, jonka avulla voi laatia erilaisia reseptejä sisältäviä ruokalistoja ja vertailla muutosten vaikutuksia hintaan ja luomuosuuteen.
• Suomen ympäristökeskus on laatinut ruokapalvelun kokonaispäästöjen kartoittamiseen helppokäyttöisen maksuttoman laskurin, joka soveltuu parhaiten toimintatapojen muutosten vaikutusten havainnollistamiseen, esimerkkinä kasvisruoan lisääminen ja hävikin vähentäminen. Laskurissa voi käyttää omia päästökertoimia tai hyödyntää Keino-hankkeessa Turun ruokapalveluille vuonna 2018 laskettuja kertoimia. Ruokapalveluiden hiilijalanjälkilaskuri on ladattavissa Hiilineutraalisuomi.fi-sivustolta.
• Luonnonvarakeskuksen Ruoka-LCA-laskentaohjeistus opastaa, miten ruoan ympäristövaikutuksissa voidaan laskea ruoan koko elinkaari hiili- ja vesijalanjäljestä rehevöitymiseen sekä tuotanto- ja toimitusketjuihin.​

Kaikkea ei tarvitse keksiä yksin! Kunnille on tarjolla useita erilaisia verkostoja ja yhteistyöfoorumeita ilmastokestävään ruokaan liittyvien tavoitteiden asettamiseen ja käytännön työn ideointiin.

• Alueellinen yhteistyö: Kysy naapurikunnalta vinkkejä, tai tunnistakaa yhdessä maakuntatasolla alueen vahvuuksia ja mahdollisuuksia kasviproteiinien käytön lisäämiselle ja kestävän ruokamurroksen vauhdittamiselle. Yhteistyötä kannattaa myös viritellä yritysten, järjestöjen, oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja muiden alan toimijoiden kanssa. Jos yhteistyötä ei vielä ole, ehkä nyt voisi olla hyvä aika käynnistää alueella yhteistä tekemistä?
• Verkostoista tavoitteita ja tukea: Suomessa on vahva kuntaverkostojen yhteistyökulttuuri. Verkostoissa yleistä on yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen sekä verkostolta saatava vertais- ja asiantuntijatuki. Esimerkiksi Hinku-verkostossa sitoudutaan ilmastonmuutoksen hillintään, Luontoviisaat kunnat -verkostossa luonnon monimuotoisuuden ja Fisu-verkostossa laajemmin resurssiviisauteen eli päästöttömyyteen, jätteettömyyteen ja kestävään kulutukseen. Kiertotalous-Suomi tukee kuntia kiertotalouden Green Deal -sitoumusten tekemisessä. Kuntaliiton Ilmastokunnat-verkostoon ja Syken Luontokunnat-verkostoon voi liittyä myös yksilönä.
• Hankintayhteistyö ja -tuki: Julkiset hankinnat voivat olla monimutkaisia, mutta niihin on tarjolla myös paljon tukea. Tukea voi saada yhteishankinnoista, hankintarenkaista tai erilaisilta tukitoimijoilta. Tukea hankintalain mukaisiin hankintoihin saa esimerkiksi julkisten hankintojen neuvontayksiköltä (JHNY). Hankinta-Suomi-ohjelma tarjoaa monenlaista tukea, kuten työkaluja ja oppaita sekä tiedonvaihtoa ja klinikoita hankintojen vaikuttavuuden ja kestävyyden edistämiseen. Myös Motiva tarjoaa tukea vaikuttavien ja vastuullisten hankintojen tekemiseen maksullisessa VAUHTI-verkostossa.

Kasviproteiineja kannattaa tarkastella omana raaka-aineryhmänään ja huomioida niiden erityispiirteet ruokalistojen kehityksessä, reseptiikassa sekä valmistusprosesseissa. Kasviproteiinit käyttäytyvät usein kypsennettäessä eri tavoin kuin lihaproteiinit. Ne esimerkiksi sitovat itseensä nestettä, joten niitä ei voi yleensä käyttää lihan suorana korvaajana olemassa olevissa resepteissä.

Uusien reseptien ja tuotteiden käyttöönotto edellyttää rohkeutta ja kokeiluja, joiden tueksi on tärkeää varata riittävästi aikaa ja henkilöstöresursseja. Kehittämistyö kannattaa nähdä osana ruokapalvelun jatkuvaa toimintaa. Samalla tulee varmistaa, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen kasviproteiiniruokien valmistukseen. Valmiita ja hyviksi todettuja reseptejä sekä koulutusmateriaaleja on onneksi saatavilla. Katso alta lista avoimista reseptipankeista sekä ravitsemisalan ammattilaisille suunnatuista koulutusmateriaaleista ja kursseista.

Kasviproteiinien käyttöä kannattaa lisätä vaiheittain. Muutos on usein helpointa aloittaa tutuista ja suosituista ruoista ja kasvattaa kasviproteiinien osuutta vähitellen. Asteittainen eteneminen tukee uusien ruokien hyväksyttävyyttä herättää usein vähemmän vastustusta. Vinkkejä nopeamman vaikuttavuuden saavuttamiseksi löytyy esimerkiksi kasviproteiinia ja lihaa yhdisteleviä reseptejä käsittelevästä osiosta.

Reseptiikkaa kehitettäessä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota maustamiseen sekä ruokien rakenteeseen, ulkonäköön ja tuoksuun. Nämä ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka houkuttelevina ja maistuvina ruokailijat kokevat kasviproteiiniruoat. Tutut ruoat voi maustaa samoin tavoin kuin maustettaisiin lihaa sisältävät versiot. Ruokiin voi myös hakea toimivia makuja maailmalta esimerkiksi Välimeren keittiöstä tai aasialaisista keittiöistä. Huomioi reseptiikassa myös koko tuotantoprosessi valmistuksesta kuljetukseen ja säilytyksen kautta kuumennukseen ja tarjoiluun, jotta rakenne pysyy samana ja ruoka maittavan makuisena ja näköisenä myös viimeisille ruokailijoille.

Kasviproteiinit maistuvat ruokailijoille erityisen hyvin monissa tutuissa kouluruoissa. Suosittuja vaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset kappaleruoat, kuten kasvispihvit, -pyörykät ja -nugetit, makaronilaatikko sekä lasagne- ja bolognesetyyppiset pastaruoat. Myös tortillat, kasvishampurilaiset ja erilaiset nuudeliruoat ovat osoittautuneet ruokailijoille maistuviksi ruokalajeiksi.

Lisäksi perinteisesti vähäproteiinisia ruokia voidaan täydentää kasviproteiineilla, jotta varmistetaan ruokien täyttävyys ja ravitsevuus. Esimerkiksi kasvissosekeittoihin, pinaatti- ja porkkanalettuihin sekä puuroihin voidaan lisätä proteiinipitoisia raaka-aineita (esimerkiksi ns. voimapuuro). Lisäksi herneitä, papuja, pähkinöitä ja siemeniä voidaan tarjota sellaisenaan lisukkeina tai osana salaattipöytää. Kasviproteiineista voidaan myös valmistaa erilaisia levitteitä leivän päälle, kuten hummusta. Näin kasviproteiineja voidaan lisätä ruokailuun ilman suuria muutoksia pääruokiin.

Vinkki: Jaa onnistumisia, toimivia reseptejä ja käytäntöjä sekä kokemuksia myös naapuri- ja seutukunnille sekä muille kiinnostuneille! Kiertävän ruokalistan voi myös suunnitella yhteistyössä alueen muiden kuntien kanssa, ja kukin kunta voi mukauttaa yhteistä pohjaa tarpeisiinsa sopivaksi. Hyvien käytäntöjen jakaminen nopeuttaa uusien toimintatapojen käyttöönottoa ja vähentää päällekkäistä kehittämistyötä.

Verkossa avoimia koulutuksia ja materiaaleja:

• Katso KasvisPro- ja KasvisPro Edu -hankkeiden koulutusmateriaalit, työkalupakki ja webinaarisarjan tallenteet. Sivustolta löytyy muun muassa vinkkejä kasvisruokien, kasvisten ja kasviproteiinien valmistukseen.
• Hiililounas-opas hiilijalanjälkitietoudesta ja kotimaisten kasviproteiinien käytöstä tarjoaa tietoa hiilijalanjäljestä ja kasvisruuasta viestimisestä asiakkaille, valmiita reseptejä sekä ohjeita ruokailijoiden ohjaamiseen terveellisiin ja ympäristöystävällisiin valintoihin.
• Kouluruoka 2030 -tietolehtinen ohjaa kouluruoan ilmastovaikutusten puolittamiseen ilman merkittäviä kustannusvaikutuksia.
• Kestävän kouluruokailun keittokirja sisältää tietoa ja oppilaiden itse kehittämiä ratkaisuja ruokapalveluiden kestävyystyön tueksi.
• Ilmastokestävää reseptiikkaa joukkoruokailuun: raportti ilmastokestävän kasvisruokareseptiikan kehitystyöstä. Ilmastokestävyys keittiössä – ruokakulttuurin murroksen arkiset mahdollisuudet -tutkimushankkeessa kehitettiin 30 ilmastokestävää ja vegaanista pääruokareseptiä ruokapalveluiden käyttöön. Raportissa kuvataan reseptiikan kehitystyön vaiheet, yhteistyö ruokapalveluiden kanssa ja kehitysprosessin aikana suoritettujen kyselytutkimuksien tulokset sekä jaetaan oppeja jatkokehitykseen ja ilmastokestävästä ruosta viestimiseen.
• Ammattikeittiöosaajat ry julkaisee verkkosivullaan ajankohtaisia webinaareja ruokapalveluammattilaisille. Ohjelmassa on erikseen maininta, jos se on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille.
• Muista, että ruokapalveluilla on myös ruokakasvatuksellinen tehtävä. Ruokakasvatus tutuksi -verkkokoulutus on suunniteltu alakoulun luokanopettajille, mutta sisällöistä voi olla hyötyä myös muille ruokakasvatusta tekeville ammattilaisille. Lisää ruokakasvatuksellisia vinkkejä esimerkiksi makuraatien järjestämiseen löytyy ruokakasvatusosiosta.

Maksullisia koulutuksia:

• Ruokailon koulutukset auttavat ruokapalveluita kehittämään tarjontaa kasvipainotteisempaan suuntaan. Koulutuksissa keskitytään myös hyvään ravitsemukseen, kustannustehokkuuteen ja ruoan menekkiin
• Ammattilaisen kädenjälki: Vastuullinen ruokapalveluala -koulutus (ent. Ympäristöosaava)

Vinkki: Muista myös elintarviketoimittajien ja ruokapalveluiden omat koulutukset sekä kuluttajille suunnatut materiaalit, kuten WWF:n sähköpostiin tilattava ruokakurssi(siirryt toiseen palveluun).

• Ilmastokestävä kasvisruoka -kampanjan reseptipankki sisältää 59 ilmastokestävää ja kasvipohjaista pääruokareseptiä sekä lisuke- ja jälkiruokareseptejä. Ruokapalveluille suunnatut reseptit ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja niistä on laskettu annoskohtainen hiilijalanjälki.
• KasvisPro-hankkeen reseptipankista ja KasvisPro-hankkeen ruokaohjeista löytyy erilaisia reseptejä ja ruokapalveluiden jakamia valmistusohjeita. Kaikki reseptit eivät sisällä kasviproteiineja. KasvisPro-hanke on listannut myös muita kasvisruokaohjeita tarjoavia sivustoja verkkosivuilleen.
• Kestävän kouluruokailun keittokirja sisältää reseptit seitankastikkeelle ja härkis-pastavuoalle sekä bolognesepyöryköille (kasviproteiinia ja lihaa yhdistävä resepti).
• Köökki-reseptit keskittyvät etenkin kotimaisiin kasviproteiineihin.
• Vastuullista proteiinia pöytään -infolehdessä on kasviproteiineja sisältäviä reseptejä ja tietoa kasviproteiineista.
• Hiililounas-oppaassa on maukkaita reseptejä härkäpavusta, öljyhampusta ja herneestä. Reseptit täyttävät Sydänmerkki- ja Kela-kriteerit. Lisää reseptejä löytyy Hiililounaan verkkosivulta.
• Sydänliitto tarjoaa ammattikeittiöille räätälöityjä ravitsemussuositukset täyttäviä Sydänmerkki-reseptejä. Reseptipankissa on paljon kasvis- ja vegaanireseptejä, ja liharuokien joukosta löytyy useita reseptejä, joihin on lisätty kasviproteiinia.
• Portaat Luomuun -ohjelman Ekoruokakoneesta voi etsiä kasviproteiinireseptejä hakutoiminnolla.
• Kouluruoka 2030 -kokeilussa tuotettiin ilmastovaikutuksiltaan puolitettu esimerkkiruokalista ja reseptit.
• Unlimited Foods tarjoaa ammattilaisille kasvis- ja vegaanireseptejä, kasviproteiinia ja lihaa yhdistäviä reseptejä ja kylmävalmistukseen sopivia reseptejä.

Vinkki: Muista myös elintarviketoimittajien ja ruokapalveluiden omat resepti- ja tuotekehitysmateriaalit sekä kuluttajille suunnatut reseptit, kuten vegaanihaasteen reseptit(siirryt toiseen palveluun) ja Jalotofun reseptit(siirryt toiseen palveluun), joita voi soveltaa ammattikeittiöiden käyttöön tai hyödyntää esimerkiksi kotitaloustunnilla.

Kasviproteiinia ja lihaa yhdistävistä resepteistä käytetään ammattikielessä usein termejä hybridireseptit tai yhdistelmäreseptit. Näillä viitataan ruokiin, joissa osa eläinperäisestä proteiinista korvataan kasviproteiineilla. Niin sanotuista hybridiruoista ei kuitenkaan kannata viestiä asiakkaille hybridi- tai yhdistelmätermeillä tai kasvisraaka-aineita liikaa korostaen (esim. ruokien nimet ruokalistoilla), sillä ne voivat aiheuttaa osassa asiakaskuntaa vastustusta ja hämmennystä. Olemme siis jopa termien suhteen uuden äärellä.

Koska valtaosa ruokailijoista valitsee edelleen sekaruokavaihtoehdon, voidaan hybridireseptien avulla lisätä kasviproteiinien määrää merkittävästi ilman suuria muutoksia ruokailijoiden käyttäytymisessä. Samalla kasviproteiinien makuun voidaan totutella vähitellen osana tuttuja ruokia.

Hybridireseptit ovat lisäksi hyväksi havaittu keino lisätä kasviproteiinia ruokalistalle paikoissa, joissa kasvisruokien lisääminen on muuten haasteellista esimerkiksi linjaston koon tai pienen kysynnän vuoksi, tai siirtymä kasvipainotteisempaan ruokaan herättää muuten vastustusta.

Toimiviksi todettuja hybridiruokia ovat esimerkiksi makaronilaatikot, tortillatäytteet, jauheliharuoat, kastikkeet ja erilaiset padat, joissa voidaan hyödyntää muun muassa erilaisia palkokasvirouheita, jauhis- ja murutuotteita tai palkokasveja, kuten papuja tai linssejä, eläinproteiinin rinnalla. Myös perinneruokiin voidaan lisätä kasviproteiinia lihan rinnalle. Löydät linkkejä resepteihin osiosta Verkossa avoimia reseptipankkeja.

Hybridireseptejä käytettäessä on tärkeää aloittaa maltillisella kasviproteiinien osuudella, jota voidaan kasvattaa pikkuhiljaa sitä mukaa, kun uuteen makuun totutaan. Asiakaspalautteen systemaattinen keruu ja hyödyntäminen sekä ruokailijoiden osallistaminen reseptien kehittämiseen auttavat varmistamaan ruokien maittavuuden ja menekin. Katso vinkkejä asiakaspalautteen keruuseen osiosta Ruokailijoiden osallistaminen ja yhteiskehittämisen mallit. Lisäksi viestinnän tulee olla läpinäkyvää ja esimerkiksi ainesosaluettelosta käydä ilmi ruokien raaka-ainesisällöt allergiamerkintöineen. Katso muita vinkkejä ruokien nimeämiseen osiosta Ruokien houkutteleva nimeäminen.

• Kuntaesimerkki: Espoossa ja Mikkelissä hyödynnetään onnistuneesti hybridiruokia. Lue uutisesta esimerkit sekä ruokapalveluiden käytännön vinkit: Koulukeittiöissä on löytynyt toimiva ratkaisu kasvisten lisäämiseen.

Kasviproteiinien käytön lisääminen vaatii ruokapalveluilta valmiutta reagoida asiakaspalautteeseen. Ruokailijat kannattaakin osallistaa reseptiikan ja ruokalistojen suunnitteluun jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä osallistamisen avulla voidaan edistää ruokailijoiden myönteistä suhtautumista uusiin ruokiin ja parantaa kasviproteiiniruokien menekkiä.

Hyväksi havaittuja yhteiskehittämisen malleja ovat esimerkiksi makuraadit, ruokaraadit, asiakaspalautteen systemaattinen kerääminen ja hyödyntäminen, teema- ja toiveruokapäivät sekä reseptien ja ruokien nimien yhteiskehittäminen lasten ja nuorten kanssa. Makuraatien lisäksi uusia ruokia kannattaa testata pienemmillä kohderyhmillä, kuten yhdessä valikoidussa koulussa, ennen laajempaa käyttöönottoa.

• Kestävän kouluruokailun keittokirjassa esitellään oppilaiden ratkaisuja ruokapalveluille sekä valmiita malleja koululaisten osallistamiseen ruokien kehittämistyöhön. Kirjassa on esimerkiksi ohjeet makuraadin järjestämiseen.
• Lue Ruukku ry:n uutinen kasvisruokakilpailusta, jossa Järvenperän koululaiset ideoivat kasvisruokia, ja voittajaresepti valittiin Espoo Cateringin ruokalistalle.
• Osallistaminen tukee myös ruokapalvelujen ruokakasvatuksellista tehtävää. Löydät lisää vinkkejä ruokapalvelun osallistumisesta ruokakasvatukseen osiosta Ruokakasvatus ja ruokailutilanne.

Kasviproteiinien käyttöä voidaan lisätä ilman merkittäviä lisäkustannuksia ja tinkimättä ruokien kotimaisuusasteesta.

• Kasviproteiineista on koottu tietoa esimerkiksi Vastuullista proteiinia pöytään -infolehteen ja Köökki-reseptipankkiin.
• Edullisia kasviproteiinituotteita löytyy esimerkiksi pavuista, linsseistä, soijarouheesta ja viljajalosteista. Katso lisää vinkkejä kustannustehokkaaseen kasvipainotteisen ruokavalion edistämiseen webinaaritallenteelta: Kasvisruoan hinta – fakta vai fiilis.
• Kotimaisista kasviproteiinituotteista on saatavilla tietoa esimerkiksi Pro Vege ry:n ammattikeittiöille suunnatussa kasviproteiinikatalogissa.
• Portaat Luomuun -ohjelman Ekoruokakoneessa voi koostaa reseptejä ja laskea niille hintatiedot.
• Markkinavuoropuhelutilaisuuksissa on hyvä varmistaa, että ruokapalveluiden tarpeet ja markkinoiden tarjonta kohtaavat. Vuoropuheluissa kannattaa viestiä tulevista raaka-ainetarpeista ja luoda kysyntää erityisesti kotimaisille, helposti käytettäville ja vatsaystävällisille kasviproteiinituotteille. Samalla voidaan keskustella toimitusratkaisuista, jotka tukevat sekä tuottajien ennakointia että ruokapalveluiden pitkäjänteistä reseptiikan kehittämistä. Vaikuttava markkinavuoropuhelu edellyttää yhteistyötä hankintayksiköiden, hankintarenkaiden, elintarvikeyritysten, alkutuottajien, tukkukauppojen sekä yhteishankintoja koordinoivien toimijoiden kanssa.
• Kasviproteiinien kotimaisuusastetta voidaan edistää lisäksi hyvillä hankintakäytännöillä, joista voit lukea lisää osiosta Elintarvikkeiden hankinta ja kilpailutus.

Kasviproteiinien käyttöä tukee niiden monipuolinen ja säännöllinen tarjoaminen osana tavallista ruokalistaa. Kasviproteiineja voidaan tarjoilla kasvisruokien lisäksi lämpiminä ja kylminä lisukkeina kuten salaattipöydässä sellaisenaan esimerkiksi säilykkeinä tai sulatettuina pakasteina, levitteinä kuten hummuksena sekä osana sekaruokia.

Kun kasviproteiiniruoat ovat ruokailijoille tuttuja, myös uusien makujen hyväksyttävyys kasvaa vähitellen. Esimerkiksi kasvisruokapäivät ovat osoittautuneet toimivaksi tavaksi lisätä kasviproteiinien käyttöä ja hyväksyntää lasten ja nuorten keskuudessa.

Kasviproteiinivaihtoehdon valitsemisen tulisi olla mahdollisimman helppoa ja luontevaa. Vaihtoehdon on hyvä olla kaikkien saatavilla ilman erillistä ilmoittautumista tai erityisruokavaliota. Kasviproteiiniruoan sijoittaminen samalle tarjoilulinjastolle sekaruokavaihtoehdon kanssa, mieluiten linjaston alkuun, helpottaa sen valitsemista ja voi vähentää esimerkiksi ryhmäpaineen vaikutusta ruokavalintoihin. Myös mahdollisuus ja rohkaiseminen maistaa sekä kasvis- että sekaruokavaihtoehtoa voi kannustaa kokeilemaan uusia makuja.

Ruokailulle kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta ruokailijat ehtivät tehdä valintoja rauhassa ja tutustua uusiin ruokiin. Kouluruokailusuositusten mukaan ruokailuun tulisi varata vähintään puoli tuntia. Lisäksi viihtyisä ruokailuympäristö ja rauhallinen akustiikka tekevät ruokailusta kiireettömän ja miellyttävän tilanteen.

Kasviproteiiniruokien houkuttelevuutta voidaan lisätä myös panostamalla niiden esillepanoon. Siisti linjasto ja houkuttelevan näköiset annokset voivat madaltaa kynnystä valita ja maistaa uusia ruokia.

Tarjoilussa on hyvä muistaa, ettei kasviproteiineista ja kasvisruoasta kannata kuitenkaan tehdä suurta numeroa, vaan esittää ne osana normaalia ruokatarjontaa.

Kasviproteiiniruokien houkuttelevuutta voidaan lisätä kiinnittämällä huomiota niiden nimeämiseen. Ruokien nimissä kannattaa suosia kasvisstatuksen sijaan neutraaleja ja esimerkiksi makumaailmaa (syksyinen, paahdettu) tai ruokalajin alkuperää (italialainen) korostavia nimiä, sillä niiden on havaittu lisäävän ruokien menekkiä.

Esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne ja tomaattinen pastakastike toimivat usein paremmin kuin kasvismakaronilaatikko, kasvislasagne tai kauramurukastike. Hyviä etuliitteitä ovat myös houkuttelevat adjektiivit, kuten rapea ja mehevä. Ruokiin tutustuttaessa myös tuhti- tai ruokaisa-termejä voi olla hyvä liittää kasvisruokiin, jotta päästään eroon mielikuvasta, että kasvisruoka olisi aina kevyempi vaihtoehto.

Kasvi- ja eläinproteiineja yhdisteleviä eli niin sanottuja hybridiruokia ei myöskään kannata markkinoida asiakkaille hybridi- tai yhdistelmätermillä tai korostaa niiden kasvisraaka-aineita. Usein tuttu ja muuten kuvaava ruokalajin nimi riittää. Tarvittaessa eri proteiinilähteitä voi kuvata esimerkiksi termillä “kasvivahvistettu” tai lainaamalla englanninkielisiä termejä “blended protein” tai “balanced protein”.

Vaikka nimeämistä säädellään ruokaturvallisuuden ja selkeyden takia, ei laki estä houkuttelevuuden korostamista. Huolehdi kuitenkin siitä, että allergeenit ja ainesosaluettelot ovat aina helposti saatavilla ruokalistan tai tarjoilulinjaston yhteydessä.

Jos ruokalistoihin tehdään merkittäviä muutoksia, niistä kannattaa viestiä avoimesti ja perustella muutosten tavoitteet. Avoin viestintä lisää luottamusta ja vähentää riskiä, että muutokset koetaan harhaanjohtaviksi.

Lisää vinkkejä ruokien nimeämiseen:

• Katso lisää vinkkejä ruokien houkuttelevaan nimeämiseen webinaaritallenteelta Sanat, jotka syödään: Miten nimetä kasvisruoat houkuttelevasti.
• Osallista myös ruokailijat annosten nimeämiseen. Katso vinkkejä yhteiskehittämiseen osiosta Ruokailijoiden osallistaminen ja yhteiskehittämisen mallit.
• Katso myös Ruokaviraston ohjeet lihavalmisteita jäljittelevien tuotteiden nimeämiseen.

Kunnan ruokapalveluilla on tärkeä rooli myös kasvatuksellisessa mielessä, ja ruokailutilanne toimii päivittäisen ruokailun ohella vastuullisten ruokailutapojen oppimistilanteena. Ruokakasvatus on kasvattajien ja ruokapalveluiden yhteinen tehtävä. Tiedon lisäämistä tärkeämpää on maistuvan ja ravitsevan ruoan helppo saatavuus, mutta tieto voi tukea ruokapalvelun tekemiä muutoksia tarjoamalla niille perusteluja ja murtamalla yleisiä myyttejä ja ennakkoluuloja.

• Ilmastoviisasta ruokaa lapsille ja nuorille -hanke on tuottanut tulostettavia infomateriaaleja, jotka kannustavat kasviproteiinien valintaan ja ilmastoviisaaseen ruokailuun. Ota käyttöön palkokasvi-infomateriaalit esimerkiksi ruokalinjaston yhteyteen ja tulostettavat pöytäkolmiot, julisteet ja linjastotarrat (muita materiaaleja -osiossa).
• Ilmastokestävä kasvisruoka -kampanjan Promo-hankkeelta saa tilattua kouluille postitettavia maksuttomia julisteita ja pöytäkolmioita kasvipohjaisesta ruoasta ja ruokien proteiinipitoisuuksista.
• Esimerkiksi Sydänliitto on koostanut sivulleen vastauksia suosittuihin myytteihin lihasta ja kasvisruoasta.
• Katso lisää vinkkejä ruokakasvatukseen osiosta Ruokakasvatus ja ruokailutilanne.

Ruokahävikin vähentäminen on tärkeää, mutta jos lasten ja nuorten ruokavaliota halutaan kehittää ilmastoystävällisemmäksi, ravitsemussuositusten mukaiseksi ja lisätä kasviproteiinien käyttöä, hävikin minimointi ei voi olla ruokapalveluiden ainoa tavoite. Hävikin hallintaa kannattaa tarkastella osana ruokakasvatusta ja uusien ruokailutottumusten rakentamista.

Uusiin makuihin ja ruokalajeihin totuttelu voi lisätä hävikkiä tilapäisesti. Ennen laajempaa käyttöönottoa uusia ruokia kannattaa testata esimerkiksi makuraadeissa tai yksittäisissä kouluissa, jolloin kehittämiskohteet voidaan tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa.

Hyväksyttävyys paranee usein vähitellen ja siksi uusia ruokia kannattaa arvioida vasta useamman tarjoilukerran jälkeen. Uusia raaka-aineita voi tarjota myös pieninä makuannoksina, esimerkiksi pakaste-edamamepavut ja säilykekikherneet ovat houkuttelevan värisiä ja sopivat hyvin maisteltavaksi sormiruoaksi.

Ruokalajia ei myöskään kannata poistaa ruokalistalta ensimmäisen kriittisen palautteen perusteella. Toimivampi ratkaisu on kehittää reseptiä saadun palautteen pohjalta säilyttäen kasviproteiini pääasiallisena proteiininlähteenä. Jos hävikkiä syntyy, on hyvä huomioida, että kasviperäisen ruokahävikin ilmastovaikutus on yleensä pienempi kuin eläinperäisen.

Ruokahävikkiä voidaan vähentää myös ennakoimalla ruokailijamääriä. Esimerkiksi luokkaretkistä tai muista poissaoloista kannattaa ilmoittaa ruokapalveluille hyvissä ajoin. Ylijäänyttä ruokaa voidaan lisäksi lahjoittaa avustus- ja vapaaehtoistoimijoille tai myydä kunnan asukkaille ylijäämäruokailuissa. Lisäksi hävikin seurantaan ja ennakointiin on hyödynnettävissä digitaalisia ratkaisuja, kuten tekoälypohjaisia järjestelmiä (esimerkiksi Hukka AI).

• KasvisPro-verkkosivusto tarjoaa ravitsemisalan ammattilaisille tietoa kasvisruoan terveys- ja ympäristöhyödyistä sekä käytännön ratkaisuja kasvisruokailun edistämiseen.
• Ammattikeittiöosaajat ry (AMKO) on valtakunnallinen ravitsemisalan yhdistys, joka tarjoaa verkostoitumista ja kouluttautumista jäsenilleen.
• Yhteistyötä kannattaa tehdä myös alueen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa.
• Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ylläpitää ruoka-aiheista tapahtumakalenteria.

Huoltajien ja henkilöstön negatiivinen ruokapuhe ja asenteet heijastuvat lasten ja nuorten ruokavalintoihin. Kasviproteiineista (ja ruuasta yleisestikin) on hyvä puhua neutraalisti tai myönteisesti. Kannusta lapsia ja nuoria maistamaan kasviproteiineja ja uusia makuja. Muista kuitenkin, että vahvat ylhäältäpäin sanellut muutokset koetaan helposti ”tuputtamisena”. Älä siis pakota, vaan rohkaise. Kasviproteiineista ei kuitenkaan kannata tehdä liian suurta numeroa tai korostaa sen erilaisuutta, vaan syödä niitä luontevasti osana muuta ruokavaliota.

Opettajat ja kasvattajat näyttävät esimerkkiä myös omalla ruokailullaan ja heidän on tärkeä osallistua kouluruokailuun osana opetustehtävää. Kun opettaja tai varhaiskasvattaja osallistuu itse ruokailuun ja syö hyvällä ruokahalulla, se kannustaa myös lapsia ja nuoria ruokailuun ja uusien makujen maisteluun. Kouluissa ruokailuun osallistumista voi myös edistää sillä, että opettaja saattaa lapset ruokailemaan. Samalla voidaan ehkäistä hävikin syntyä.

Koska asenteet tarttuvat lapsille usein vanhemmilta ja uusiin makuihin totutaan nopeammin, jos niitä syödään myös kotona, on tärkeää tehdä yhteistyötä myös huoltajien kanssa. Ruokakasvatus tulisikin nähdä ruokapalveluiden, koulujen, varhaiskasvatuksen ja huoltajien yhteisenä tehtävänä. Koteihin voi viestiä kasviproteiineista ja ruokailuista esimerkiksi vanhempainyhdistyksen kautta ja digitaalisilla sovelluksilla (esim. MaPe-sovellus) tai vaikkapa jakamalla kotitaloustunnilla käytettäviä kasviproteiinireseptejä koteihin kokeiltavaksi. Ruokapalvelut voivat myös järjestää avoimien ovien kouluruokailun tai osallistua vanhempainiltoihin, joissa voidaan järjestää kouluruoan maisteluja.

• Olen lastasi varten –kampanjan materiaalit tarjoavat tukea vanhempien tavoittamiseen, jotta heidät saadaan mukaan tukemaan lasten ruokailua. Tarjolla on muun muassa henkilöstön koulutustallenteita, vanhemmille suunnattu tulostettava flyer sekä valmiita Wilma-viestipohjia ja vanhempainiltadioja koulujen, päiväkotien ja ruokapalveluiden käyttöön.
• Katso Maistuvan koulun ideat ja materiaalit kuoluruokailun ja ruokakasvatuksen käsitteyyn vanhempainilloissa ja muut ideat yhteistyöhön oppilaiden, huoltajien ja ruokapalveluiden kanssa.
• Tutustu Pilke-päiväkodin kokeiluun, jossa tarjotaan perheille mahdollisuus tilata kotiin päiväkotiruoan maistelupaketti.
• Muista myös, että ruokahävikkiä voidaan vähentää ennakoimalla ruokailijamääriä. Sekä huoltajien että kasvattajien kannattaa ilmoittaa ruokapalveluille hyvissä ajoin esimerkiksi luokkaretkistä tai muista poissaoloista.

Ruokailutilanteita kannattaa hyödyntää monipuolisena oppimisympäristönä. Ruokakasvatus on tärkeää aloittaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa varhaiskasvatuksen puolella, jotta asteittaisen muutoksen ja toiston myötä kasviproteiinit juurtuvat osaksi ruokavaliota ja ovat sitä myös myöhemmällä iällä.

Hyvät ruokakasvatuksen käytännöt ovat käytännönläheisiä ja kokemuksellisia oppimistilanteita. Valittuun kasvatusmenetelmään vaikuttaa etenkin lasten ja nuorten ikä. Esimerkiksi nuorempien lasten kanssa voidaan hyödyntää leikkejä ja aistinvaraisia oppimismenetelmiä (katso lisää vinkkejä osiosta Hyviä käytäntöjä ja vinkkejä varhaiskasvatukseen). Kouluissa vastuulliseen ruokavalioon, ravitsemukseen ja ruoan ympäristövaikutuksiin liittyviä teemoja voidaan käsitellä osana eri oppiaineita (katso lisää vinkkejä osiosta Hyviä käytäntöjä ja vinkkejä kouluihin).

Ruokakasvatuksen suunnitteluun ja toteutukseen on hyvä varata aikaa ja resursseja sekä selkiyttää eri toimijoiden vastuut, jotta kukin hahmottaa oman roolinsa ja ruokailutilanne pystytään huomioimaan mahdollisimman hyvin myös kasvatuksellisesta näkökulmasta. Työssä voi hyödyntää esimerkiksi moniammatillisia kouluruoka- ja ruokakasvatusryhmiä, ruokapalvelujen ja kasvatushenkilöstön välisiä säännöllisiä yhteistyöpalavereja, ja ruokakasvatussuunnitelman laatimista yhteistyössä eri toimijoiden kesken.

Lisää vinkkejä ruokakasvatuksen suunnittelun tueksi:

• Hyödynnä ruokailun ja ruokakasvatuksen arviointityökalua ruokakasvatuksen lähtötilanteen kartoittamiseen ja suunnitteluun.
• Kuntaesimerkki: Lue uutinen Asikkalalle myönnetystä tunnustuksesta esimerkillisessä ruokakasvatustyössä. Tunnustuksia myöntää Ruokakasvatusyhdistys Ruukku.

Nuorempien lasten ruokakasvatuksessa toimivat etenkin leikit ja aistinvaraiset oppimismenetelmät, joiden avulla voidaan vahvistaa lasten ruokasuhdetta sekä madaltaa kynnystä kokeilla uusia ruokia.

Hyväksi todettuja ruokakasvatuksen menetelmiä pienten lasten kanssa ovat esimerkiksi Sapere-menetelmä, oman pihan palstaviljely, marjojen kerääminen ja sadon hyödyntäminen ruoanvalmistuksessa, makukoulut ja -tuokiot, aamupiirit, ruokaan liittyvät teemapäivät ja uusien ruokien maistatustilaisuudet.

Katso myös vinkit lasten osallistamiseen ruokien kehittämiseen osiosta Ruokailijoiden osallistaminen ja yhteiskehittämisen mallit.

Lisätietoa varhaiskasvatukselle:

• Varhaiskasvatuksen ruokailusuositus antaa yleiset suuntaviivat terveyttä edistävän ruoan tarjoamisesta ja ruokakasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Suosituksessa kuvataan hyviä käytäntöjä ja annetaan vinkkejä ruokakasvatuksen toteuttamiseen sekä sen seurantaan ja arviointiin.
• Katso vinkit terveyttä ja ekologista kestävyyttä edistävään ruokailuun varhaiskasvatuksessa Ruoka-askel toimintamallin sivuilta 16–18. Opas sisältää myös ruokapalveluille suunnattuja vinkkejä sivuilla 12–14.
• Makukoulussa tutustutaan ruokiin ja ruoka-aineisiin aistilähtöisesti. Makukoulussa voidaan hyödyntää monenlaisia tehtäviä, harjoituksia ja leikkejä.
• Makuaakkoset-diplomi on päiväkodeille ja perhepäiväkodeille myönnettävä tunnustus ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti ja ekologisesti kestävän ruokailun edistämisestä. Diplomin kysymyssarja antaa vinkkejä ruokailun toteuttamiseen ja kannustaa kehittämistyöhön.
• Ruoka-askel-hankkeessa saatiin hyviä tuloksia ruokakasvatuksesta. Esimerkiksi päiväkodeissa, joissa ruokakasvatusta tehtiin paljon, palkokasvien hyväksyttävyys ja kulutus kasvoivat ja ruokailun ilmastovaikutuksia saatiin vähennettyä ilman kustannusten ja hävikin määrän kasvua.

Ruoka on hyvä, konkreettisesti lasten ja nuorten arkeen liittyvä oppialusta esimerkiksi ravitsemuksen, ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen, ruoantuotannon ja terveystiedon eri teemojen käsittelylle. Kouluissa ruokakasvatusta voi toteuttaa esimerkiksi osana ympäristötiedon ja kestävän kehityksen oppikokonaisuuksia ja osana eri oppiaineita, kuten ympäristöoppia ja terveystietoa.

Ylemmillä luokilla kannattaa lisäksi hyödyntää kotitaloustunteja kasviproteiineihin tutustumisessa. Kotitaloustunneilla voi käyttää samoja raaka-aineita, joita on tarjolla kouluruokailussa. Tunneilla voidaan tuunata ruokia oppilaiden makuihin sopivaksi ja samalla testata reseptien soveltuvuutta ennen niiden laajempaa käyttöönottoa ruokapalveluissa. Kotitaloustunneilla käytettäviä kasviproteiinireseptejä voidaan jakaa myös koteihin kokattavaksi.

Perinteisempää ravitsemusviestintää voi suunnata etenkin vanhemmille oppilaille, joita voi huolettaa esimerkiksi kasviproteiiniruokien täyttävyys. Nuorille tarvitaan oppia esimerkiksi kasvisten ja kasviproteiinien eroista, eri ravintoaineista ja terveellisen ravinnon merkityksestä. Ravitsemusopetuksessa on tärkeää tarkastella ruokavaliota kokonaisuutena ja korostaa monipuolisen syömisen merkitystä eri raaka-aineiden keskinäisen vastakkainasettelun sijasta.

Muista myös yhteistyö keittiöhenkilökunnan kanssa. Kouluruokalaan voi esimerkiksi järjestää tutustumiskäyntejä, ja ruokapalvelut voivat kehittää suosituista kasviproteiiniaterioista kotitalouskäyttöön sopivia reseptejä, joita voidaan jakaa koteihin kokattavaksi. Ruokapalvelut voidaan lisäksi kutsua mukaan vanhempainiltoihin, joissa ruokapalvelut voivat esitellä toimintaansa, viestiä koteihin kasviproteiinien käytöstä ja laajemmin kouluruokailusta tai järjestää kouluruokailun maistelutilaisuuksia vanhemmille.

Katso myös vinkit lasten ja nuorten osallistamiseen ruokien kehittämiseen osiosta Ruokailijoiden osallistaminen ja yhteiskehittämisen mallit.

Lisätietoa kouluille:

• Kouluruokailusuositus auttaa suunnittelemaan kestävää ruokavaliota tukevia ruokalistoja ja ruokailuhetkiä. Suosituksesta löytyy ohjeistukset muun muassa kouluruokailun järjestämiseen, yhteistyöhön koulun sisällä ja kotien kanssa sekä toiminnan seurantaan ja arviointiin.
• Kouluruokadiplomi on kouluille myönnettävä tunnustus ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti ja ekologisesti kestävän kouluruokailun edistämisestä. Kouluruokadiplomin aineistot, kuten Kouluruokailudiplomikysymykset, auttavat ruokakasvatuksen suunnittelussa.
• Maistuvan koulun sivuilla on ideoita yhteistyöhön oppilaiden, huoltajien ja ruokapalveluiden kanssa.
• Kuntaesimerkki: Turun kokeilussa koululaisten vanhemmat voivat tutustua lastensa kouluruokailuun ja käydä maistamasssa koulun ruokatunnilla tarjolla olevaa ruokaa.

• Kuopion kaupunki on koostanut aistilähtöisen Papurata-nimisen tehtävä- ja tietokokonaisuuden palkokasveista osana Ilmastoviisasta ruokaa lapsille ja nuorille -hanketta. Papuradalla tutustutaan eri aistein ja rauhassa päiväkodin tai koulun ruokalistalta löytyviin palkokasveihin. Materiaaleina on leikkejä, lauluja ja ratkottavia tehtäviä. Tavoitteena on vähentää ennakkoluuloja ja kasvattaa uteliaisuutta, ruokarohkeutta ja iloa.
  • Lataa varhaiskasvatuksen Papurata-materiaalit, koulujen Papurata-materiaalit ja Papuradan taustamateriaalit varhaiskasvatukselle ja kouluihin.
  • Päivän palkokasvi –Info ja papujen opettelijan kortti auttavat raaka-aineisiin tutustumisessa päivittäisessä ruokailutilanteessa. Katso myös palkokasvi-infojen taustamateriaalit.
  • Lataa kouluihin sopivat viestintämateriaalit Viksua ruokaa kaikille -juliste ja Viksun ruoan hyvät vaikutukset -juliste sekä varhaiskasvatukselle sopiva Viksua ruokaa -juliste.
  • Kuuntele myös Viksua Ruokaa -lastenlaulu palkokasveista.
• Ruoka-askel-hankkeen materiaalipankissa on malleja ja materiaaleja varhaiskasvatuksen ruokakasvatukseen, sekä erillinen lista ruokakasvatusideoista. Materiaalien tavoitteena on lisätä kasvisten ja kalalajien tarjontaa päiväkotien ruokailussa, edistää ruokakasvatusta, vähentää ruokahävikkiä, arvioida kasvispainotteisen ruokavaliomuutoksen vaikutuksia ja kehittää toimintamalli, joka tukee lasten terveellistä ruokavaliota ja vähentää ruokajärjestelmän ilmastovaikutuksia varhaiskasvatuksessa.
• Ala- ja yläkouluille sopivia ideoita ruokakasvatukseen on koottu Maistuva Koulu -sivustolle ja sieltä löytyvään ideapankkiin. Materiaaleja löytyy sekä kasvattajille että ruokapalveluiden henkilöstölle.
• Ruokakasvatusyhdistys Ruukulla on useita eri ikäryhmille sopivia ladattavia materiaaleja ruokakasvatukseen ja eri kasviksiin tutustumiseen.
• RuokaTutkan verkkosivuilla on paljon tekemistä tunneille, kuten satuja, pelejä, testejä, valmiita tunti- ja oppimiskokonaisuuksia ja digitunteja. Materiaaleja löytyy niin pienille lapsille kuin toisen asteen opiskelijoille.
• Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen kehittämä Kohtuullisen ruokavalion lautapeli kannustaa eri taustoista tulevia osallistujia dialogiin kestävästä ruokailusta ilman kärjistyvää väittelyä. Peli on suunnattu yli 15-vuotiaille ja se on saatavilla suomeksi ja englanniksi.
• Laajempia ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen materiaaleja löytyy esimerkiksi ympäristökasvatusjärjestö FEE:n Vihreä lippu -ohjelman sivustolta. Osa materiaaleista on avoimia kaikille, ja monessa on kytköksiä ruokaan ja ruokailuun.
• Valmiita ruokakasvatusmateriaaleja voi etsiä myös kasvattajien tueksi tarkoitetusta Mappa.fi-materiaalipankista esimerkiksi ruoka-hakusanalla.
• Katso myös osio Valmiit viestintämateriaalit ruokapalveluiden käyttöön.

• Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry on valtakunnallinen asiantuntijajärjestö, joka edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, monipuolisia ruokatottumuksia ja tasapainoista ruokasuhdetta. Ruukku ry vahvistaa lisäksi ammattilaisten ja vanhempien osaamista ruokakasvatuksessa. Järjestö tarjoaa työkaluja ja osallistavia toimintamalleja, koulutuksia, työpajoja, yhteistä ideointia ja kehittämistä, hyvien käytäntöjen jakamista sekä vertaistukea.
  • Liity Ruokakasvatuksen valtakunnalliseen verkostoon, joka järjestää säännöllisiä Teams-tapaamisia eri teemoissa. Tapaamisia ei tallenneta, mutta menneiden tapaamisten aineistot ovat avoimesti saatavilla. Löydät Ruokakasvatuksen sivuilta myös lisätietoa muista jäsenyystyypeistä.
• Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi edistää ympäristö- ja kestävyyskasvatusta, kouluttaa kasvatusalan ammattilaisia ja vastaa muun muassa Vihreä lippu -ohjelmasta. Jäsenyys on maksullista mutta kohtuuhintaista. Osa tutkittuun tietoon perustuvista teemamateriaaleista on avoimesti saatavilla Vihreän lipun sivustolta, ja monessa on kytköksiä ruokaan ja ruokailuun.
• RuokaTutkalla on ilmaisia materiaaleja kasvattajille: webinaarit, artikkelit, tubekanava ja podcast.
• Sydänliiton Neuvokas perhe tarjoaa vinkkejä ja ideoita perhearjen hyvinvointiin, mukaan lukien tietoa syömisestä.
• Facebookissa toimii avoin, lähes kahdentuhannen jäsenen Ilmastokasvattajat-ryhmä, jossa voi käydä keskustelua myös ilmastokestävän ravitsemuksen teemoista.